Uusi lihas

Eilisellä Piloxing-tunnilla on selkeästi ollut käytössä täysin uusi lihas, sillä tänä aamuna normaalin pakara, reisi, vatsa ja käsilihasten lisäksi joku pieni lihassuikale olkapäissä solisluiden lähimaastossa on kipeä. Tällaista tunnetta en muista koskaan tunteneeni ja tuo pieni lihas ilmoittelee itsestään esim. kun kirjoitan näppiksellä, joten hän lienee läsnä koko työpäiväni. No mikäs siinä, voin sitten joskus pullistella solisluulihastani kun se on huikeassa tikissä! Ajattelin ottaa Piloxingin vakitunnikseni, koska se on sopivasti sunnuntaisin ja eilen tuntui hiki lentävän vielä enemmän kuin toissa sunnuntaina. Tunnissa ei oikeastaan ole muuta vikaa kuin että siellä ehkä hypitään vähän liikaa mun makuuni (mun polvien makuun) ja loppu huudahdus "SLEEK, SEXY, POWERFUL" menee kyllä mulla VÄHÄN yli.

Viikonlopun mättäminen näkyi tänä aamuna ikävästi vaa'alla (joo kävin vaikkei olisi pitänyt) ja se tarkoittanee sitä, että pitäisi vähän tiukentaa liikkumisia ja myöskin syömisiä tällä viikolla. Tänään yritän raahautua salille illalla, huomenna ehkä aamulla ja keskiviikkona olisi tiedossa taas kävelylenkki. Loppuviikko ja viikonloppu pitää vielä suunnitella, koska jostain syystä viikonloppuisin en yleensä saa itseäni liikkeelle.

Syöpöttelyä

No niin, ennen kuin edes alan avata otsikkoa niin listaan kootut selitykset: Harvinainen ilta miehen kanssa kahden ulkona (viimeeksi puoli vuotta sitten) ja tyttöjenilta ravintolassa, joka sekin on suhteellisen harvinaista. Hmm, jostain syystä sille, että en ole kolmeen päivään liikkunut tuntia ei tunnu olevan mitään pätevää tekosyytä kuin se, että ei ole ollut aikaa, mutta sekään ei tämän päivän kohdalla pidä paikkaansa..mur!

Olimme siis syömässä ihanasti kahden miehen kanssa Ristorante Gastonessa, joka oli ehkä vähän back up plan -paikka aluksi, mutta osoittautuikin loistavaksi valinnaksi. Paikka oli tunnelmaltaan intiimi ja mukava ja ruoka oli maistuvaa. Päätimme jo etukäteen heittää yhdeksi illaksi vähähiilihydraattisen ruokavalion ikkunasta ja söimmekin neljän ruokalajin menun viineineen, vaikka mielessä kyllä kävi, että ehkä ne kaksi siivua ihanaa tuoretta pullamaista leipää olisi voinut jättää syömättä. Menun pasta-väliru8no nehän nyt oli vähän niinkuin ilmaisia, eihän niitä voinut olla syömättä!) oka oli myös valinnainen, joten senkin olisi voinut jättää väliin. Samoin kahvin kanssa tarjotut suklaat  Noh, kerranpa sitä syödään tällä lailla. Ruokailun päätteeksi menimme vielä katsomaan stand upia The Circukseen, josta kuitenkin poistuimme puolivälissä ihan vaan sen takia että uni alkoi tuntua houkuttelevalta vaihtoehdolta.

Aamulla sain hillittyä itseni ja söin vain jugurttia ja mustikoita aamupalaksi (kuten joka aamu ja ilta), vaikka mies teki kananmuna-nakki-leipäjuusto annoksen itselleen. Kun haimme Koon ja Ässän isovanhemmilta, sorruin kuitenkin ottamaan lampaan kanssa perunaa, koska muutakaan lisuketta ei ollut tarjolla. Kotona napostelin Suolapähkinöillä, Garamont-juustolla ja taisi siinä pari suolakeksiäkin mennä. Illalla tyttöjen kanssa Karl Johanissa otin kyllä salaatin, mutta en pystynyt vastustamaan kotitekoista jäätelöä.

Summa summarum, olen viimeisen kahden päivän aikana syönyt jumalattomasti, kuluttanut 0 kaloria, nauttinut huomattavasti enemmän kuin potenut huonoa omatuntoa ja huomenna pyrin palaamaan takaisin ruotuun Piloxingin parissa ja syömällä vähemmän ja kevyemmin.

Helsinki sight seeing

Eilen sovin kävelytreffit kaverin kanssa Helsinkiin, jossa hän asustaa. Oli todella outo fiilis lähteä lenkkivaatteissa ilman minkäänlaista käsilaukkua tai reppua bussilla keskustaan ja siitä vielä metrolla Sörnäisiin. Olin heittänyt kaverilleni, joka on erittäin helsinkiläistynyt, vaikka Espoosta onkin kotoisin, että voitaisiin kävellä Töölönlahden ympäri ainakin. En ole koskaan varsinaisesti ollut kävelyllä siellä, vaikka tietenkin jotain pätkiä onkin tullut mentyä siellä suunnalla. Kaverini totesi että "Töölönlahti on kyllä aika out nykyään", mutta suostui kuitenkin lähtemään sinne kävelemään. Ilma oli mukavan kirpeä ja innoitti sopivan reippaaseen kävelyynkin. Töölönlahti oli todella kaunis kun valot heijastuivat vedestä ja kaverinikin joutui myöntämään, että onhan se ihan kiva edelleen. Matkaa tuli yhteensä n. 7,5 kilometriä ja koska emme olleet muutenkaan nähneet pitkään aikaan, oli kiva jutustella samalla kaikki aiheet aasta ööhön. Lopuksi päädyttiin vielä teelle lasipalatsin kahvilaan, joka kruunasi illan.

Tällä viikolla meillä tuntuu olevan vähän joka ilta ja aamu jotain, joten oman kuntoilun ja siihen vielä päälle miehen kuntoilun sovittaminen aikatauluihin on ollut aika haastavaa. Viime viikolla tuli kaksi merkintää kalenteriin että en ollut liikkunut tuntia, joten en haluaisi ottaa yhtäkään merkintää tälle viikolle. Tänään kuitenkin tarkoitus mennä salille, huomenna viikottaiselle keskiviikkolenkille, torstaina salille ja perjantai on vielä vähän kysymysmerkki. Sumplailua, sumplailua!

Mättöpäivä

Huolimatta siitä, että perjantain punnituksessa paino oli tippunut vain 300 grammaa, päätimme, että lauantaiaamuna nautitaan aamiainen jossain muualla kuin kotona. Kun brunssille tai aamupalalle menee ja maksaa siitä sen vajaa 20 euroa per henki, niin silloin tiukat ruokavaliot lentää kyllä ikkunasta ulos ja tulee mätettyä kaksin käsin ties mitä herkkuja. Tällä kertaa sain myös rangaistuksen syöpöttelystä heti, sillä otin isohkon palan ihanan näköistä suklaakakkua ja puolivälissä huomasin, että siihen oli käytetty tummaa chilisuklaata ja suussa poltteli ikävästi (en siis muutenkaan ole chilisuklaan ystävä).

Koska aamu oli jo mennyt ihan plörinäksi, niin päätin sitten heittää koko päivän ihan lekkeriksi. En käynyt urheilemassa ja illalla menin kaverin kanssa vielä pizzalle ja ostin leffaan karkkia. Tietyllä tapaa ehkä oli hyvä keskittää mättö yhdelle päivälle ja sitten taas pyrkiä palaamaan ruotuun, mutta tänään sunnuntaina on ollut todella laiska olo, joka johtunee eilisen mätöistä. No, aion sentään mennä kokeilemaan uutta lajia - piloxingia, joten jospa siellä saisi kulutettua esim. 1/6 osan siitä rasvapommipizzasta jonka eilen pistelin menemään.

Kävin hakemassa toissa päivänä varastosta laatikon, jossa oli vaatteita, jotka olivat jääneet pieneksi jossain vaiheessa. Ihan kun olisi käynyt shoppailemassa, koska nyt kaappiin pääsi neljät (!!) housut ja pari paitaa ja laatikkoon jäi vielä vaatteita joihin aion mahtua parin kuukauden päästä. Samalla mietin, että voisin korjata kaapista pois liian isoja vaatteita erilliseen varastoon vietävään laatikkoon. En ihan vielä kuitenkaan uskalla heittää niitä pois siinä uskossa, että paluuta entiseen ei ole.

Haravointi

Viime päivitykseen viitaten, liitän täten haravoinnin urheilulajiksi. Eilen tuli haravoitua melkein kaksi tuntia pihalla ja kyljet oli kyllä niin kipeenä sen jälkeen. Oikeasti haravoitavaa ei olisi ollut kuin ehkä puolitoista tuntia, mutta lehtikasaa ahkerasti levittäneet Koo ja Ässä aiheuttivat vähän lisähommaa. Lisäksi kun olin käynyt lähes koko pihan läpi ja katsoin taakse päin työni tulosta, niin ei olisi edes uskonut, että siellä joku olisi haravoinut. Maa oli taas täynnä keltaisia lehtiä, joita sateli taivaalta jatkuvasti lisää. Urheilumuotona kuitenkin yllättävän tehokas.

Palaan vielä vähän lauantaihin: kuten n. tuhat muutakin ihmistä, lähdin lauantaina Nuuksioon retkeilemään Ässän kanssa. Meitä oli isompikin porukka ja valitsimme viisaasti vähän vähemmän tunnetun paikan kuin Nuuksionpään, jossa lehtijuttujen perusteella kaikki muut olivat olleet. Olin etukäteen katsonut kartasta, että talsittavaa tulisi n. kilsa suuntaansa eli reitti jonka Ässäkin hyvin jaksaisi. Menomatkalla porukan "suunnistaja" kuitenkin päätti ottaa ns. vapaan suunnan jonka takia sekä kiipesimme älyttömän jyrkänteen yli ja suon läpi käyttämättä polkuja ja käytimme matkaan puolitoista tuntia (sienipysähdykset tietysti hidastivat kyllä myös). Olin äärettömän ylpeä Ässästä joka kiipesi kuin pieni marakatti omaan kokoonsa nähden huikeita nousuja ja kahlasi nenäänsä myöten suopursujen keskellä. Itselläkin tuli aikamoinen hiki, mutta onneksi oli ehtinyt nostaa kuntoa jo pari kuukautta, ettei ihan hyytynyt. Takaisin päin tulimme sivistyneesti suoraa polkua pitkin ja vaikka Ässä alkoi olla jo aika hyytynyt ja lähinnä mateli eteenpäin, suoritimme reitin puolessa tunnissa. Pienet pisteet myös itselleni, että suoriuduin yksin (tai no Ässän kanssa) retkipaikalta takaisin autolle, kun muut jäivät vielä herkuttelemaan kermassa haudutetulla leipäjuustolla.

Tuon metsäretken jälkeen menimme siskolleni syömään pulled porkia ja hiilaripäissäni vedin kaksi ihanaa leipää tuolla nyyhtölihalla täytettynä. Mies sekosi kyseisestä tuotteesta täysin ja meillä onkin sen jälkeen tehty Pulled porkia jo kertaalleen ja uusi mötkö jo odottelee jääkaapissa.

Tänään käväisin salilla, jonne oli jo oikeastaan aika hinku päästä, mutta jotenkin itse salilla olo tuntui tökkivän. Ihmisiä oli jotenkin liikaa taas ja jätin pari laitetta väliin, kun en viitsinyt alkaa jonottelemaan. Olin ajatellut mennä infrapunasaunaan (olen huijannut itseni ajattelemaan, että pelkkä siellä istuminen voisi laihduttaa), mutta sielläkin oli joku toinen jo hikoilemassa, niin en viitsinyt ängetä seuraan. Huomenna täytyy alkaa tekemään jotain ryhtiliikettä, koska muuten perjantain punnitus alkaa näyttämään huonolta.

Plus 600 g!

Hälytys hälytys, paino noussut kuusisataa grammaa! No, oikeastaan en ole kyllä huolissaan, koska viime viikon miinus kolme ja puoli kiloa oli sen verran absurdi pudotus, että oletinkin, että paino on nyt joko noussut tai samassa kuin viime viikolla. Tietysti kauniisti laskevaan painokäyrään tullut ikävän näköinen nyppylä vähän harmittaa, mutta näitähän tässä alkaa tulla.

Katselin vähän "tilastoja" projektini etenemisestä: Elokuussa päiviä, jolloin en liikkunut tuntia oli kaksi (n. 6 %), syyskuussa päiviä oli seitsemän (23 %!!!) ja nyt lokakuussa tähän mennessä on ollut jo kolme! Nyt on siis tehtävä jotain asialle, jotta tälle kuulle ei tule enempää merkintöjä. Syyskuussa ainakin kaksi päivistä oli sellaisia, jolloin omasta laiskuudestani johtuen vain jäin sohvalle, enkä lähtenyt mihinkään. Pari päivää oli tietysi niitä, jolloin olin kipeä ja pari päivää sellaisia, että en ehtinyt urheilla. Yllättävää tässä on kyllä se, että viikonloput on ne jolloin useimmiten en ole saanut liikuttua tuntia. Tietenkin on ehkä tullut haravoitua tms, mutta ei sellaista varsinaista liikkumaan lähtemistä. Tänä viikonloppuna aion käydä liikkumassa sen tunnin!

Ruokailun suhteen kevyt ja vihannes- ja marjapitoinen ruokavalio on pitänyt hyvin, joten siihen ei ole oikeastaan parannettavaa. Myös herkkuja on tullut syötyä välillä, mutta niin sen pitää ollakin, tai muuten koko homma kosahtaa siihen että on liian tiukka syömisten suhteen. Eilen vedin myös tuplajuustohampurilaisen, kun niitä jäi työpaikan markkinointikeikalta. Oli muuten aika pahaa, varsinkin kylmänä, eipä tule ikävä niitäkään!

Jeba, ensi viikon perjantain painotavoite on saada kilo pois.

Kilpailua

En oo koskaan ollut juurikaan millään tasolla kilpailuhaluinen liikunnan saralla, mutta jösses kuinka tänään tuli oikein semmonen "vähänkö mä näytän sulle" -olo salilla kun olin crosstrainerillä ja siihen tuli semmonen tiukkapyllynen nuori mimmi viereiseen laitteeseen. Se luki samalla lehteä (siis siinä crosstrainerillä!) eikä pitäny käsijutuista kiinni ja meni vähän lujempaa ku mä koko ajan. Normi kahdenkymmenen minuutin sijaan mun oli siis pakko olla siinä laitteella kolmekymmentä minuuttia jotta olin kauemmin kuin se pimatsu. Se ei tietystikään hionnut pisaraakaan tai ollut ollenkaan hengästyny, mutta se tekikin vaan 20 minsaa.. heh.

Jep jep. Musta tulee myös tiukkapyllynen, hikoilematon, hengästymätön pimatsu!

Hämmennystä

Kuten eilen päivittelin, niin liikuntaa on tullut harrastettua tosi säälittävästi viime päivinä. Sorruin aamulla katsomaan kuinka katastrofaalinen tilanne olisi menemällä vaa'alle, sillä oletin että paino on joko noussut tai junnaa samassa kuin viime perjantaina. Vaan ei! Vaaka näytti jotai todella outoa, nimittäin, että viime perjantaista paino olisi pudonnut 3,4 kiloa!! Tässä on kyllä jotain todella mystistä.. Menin aamulla nyt ennen työpäivää salille reippailemaan ja kokeilin vielä salinkin vaakaa siinä pelossa, että kotivaa'assa olisi joku vika, mutta ei, se näytti kyllä ihan samaa lukemaa. Ja siis hienoa, sopii että paino putoaa, mutta normaalisti se on pudonnut jotenkin loogisesti sen mukaan miten olen syönyt tai liikkunut. Nyt olen syönyt ihan samalla lailla kuin normaalistikin tässä, vetänyt vieläpä kahtena päivänä töissä à la carte annoksen eli pihviä yms raskasta ruokaa ja tosiaan on tullut liikuttua vähemmän kuin normaalisti.

No pitääpä vaan toivoa sitten, että ensiviikolla ei tule nousua painoon.

Radio silence

Monta päivää liikunnattomuutta tai vain pientä liikuntaa putkeen, ahdistus! Pohjalla tässä siis tietysti on se että perjantaina raahattuamme kolme pakettiautollista roinaa sorttiasemalle mittasin lopuksi itseltäni 38,6 astetta kuumetta. Lauantai meni virallisesti ja myös henkisen luvan kanssa levätessä. Sunnuntaina oli jo hieman parempi olo, mutten silti tehnyt mitään (tai no käveltiin n. 20min..). Maanantaina, kun tajusin kokeneeni jonkun tason ihmeparantumisen, taitoin työmatkat pyörällä (yht. 40min). En jaksanut/ehtinyt tehdä muuta. Tänään olin töiden jälkeen nauttimassa työporukalla skumppaa joten neljän lasillisen jälkeen en saanut ylipuhuttua itseäni enää salille. Pöh! Pikku hiprakassa olisi varmaan rautakin noussu helommin! No, huomenna tähän onneksi tapahtuu korjausliikettä, koska menen aamulla salille ja illalla kävelemään! Ruokailut on onneksi edelleen sujuneet ilman repsahduksia!