Nouuuuu!

Päätä särkee, poskia särkee, niskaa särkee, kurkku on kipeä, kylmä, surkea olo, väsyttää, ajatus ei kulje. Mustikat - te petitte mut! Mä niin luotin siihen, että jos joka päivä syön mustikoita, niin en tule kipeeksi! Nyt on kuitenkin pakko sanoa että vähän huonolta näyttää. Tän nyt olis tietenkin voinu arvata siitä, että joka aamu saan Koolta noin viisi kierrosta yskimistä suoraan naamaan..

Tänään en siis mene salille, mutta luultavasti sorttiasemareissussa tulee rehkittyä itsensä hikeen, koska tänään on luvassa pihan laittamista talviteloille (eli kaiken roskan ja räyhkän poisviemistä!).
Aamun kiva ylläri oli -1 kg! Jei!

Iltakävely

Olen jonkun aikaa jo käynyt joka viikko yhden kaverini kanssa keskiviikkoisin kävelylenkillä. Lenkit toimivat loistavana terapiana, sillö meillä on paljon yhteistä: molemmilla kaksi pientä poikaa, molemmat yrittää pudottaa painoa, molemmat on aloittanut liikuntaharrastuksen ja molempien miehet tuntuvat viettävän pitkiä aikoja vessassa paossa lapsiperheen hektistä iltashowta.
Tänään kävelyreissulla tuli taas pari syytä tähän projektiini esiin, joten jatkanpa motivaatiolistaani:

46. Haluan ostaa jotkut makeet saappaat joihin pohkeeni lisäksi saan mahdutettua esim farkut ja näyttää niissä hyvältä.
47. Haluaisin käydä joskus vielä lasten kanssa laskettelemassa
48. Haluan mahtua siihen (muistaakseni) kivaan talvitakkiin jonka ostin viimeeksi kun laihduin paljon.
49. Toivon että polvet ei rutisisi enää tai ainakaan ei niin paljoa
50. Haluan paremman ryhdin. Toivon mukaan siihenkin tämä projekti auttaisi.

Hiihdosta

Koko elämäni olen vihannut hiihtoa. Kaikki alkoi siitä, kun äiti raahasi mut ja siskon läheiselle pururadalle tehdylle hiihtoladulle sivakoimaan ja siellä oli se kauhea mäki, jossa alhaalla tuli mutka ja jossa piti itse tajuta siirtää suksia koska muuten laski metsään. Laskin metsään ja kaaduin joka kerta ja kaaduin muissakin alamäissä ja ylämäissä ja tasaisella. Sitten jossain partiojutussa oli pakko mennä suksilla vaikka lunta oli ehkä siellä täällä vaan pieni pläntti. Se oli karseeta, varmaan kaatuilin sielläkin vähän väliä. Olin meidän vartiosta ekaa kertaa ikinä ekana maalissa kiritaipaleella, mutta vaan sen takia, että vj Kati kantoi omien suksiensa lisäksi myös mun sukset.. Sitten oli se vj-kurssi jossa hiihdettiin ja 15kg rinkan lisäksi mulle ja kaverilleni Kaisalle turkattiin ahkiot perään. Mentiin jonon ekana ja kaikki vonku takana, että voidaanko hiihtää nopeempaa. Ahkiot tuli koko ajan suksien päälle ja jos toinen kaatu niin toinen tuli varmasti niskaan ahkionsa kanssa. Yöpaikalle kun päästiin oltiin aivan puhki, mutta koska yöpyminen oli jollain suon tapaisella, jossa suopursut haisi hulluna, niin ei pystynyt nukkumaan juuri ollenkaan.

Tämän kaiken huomioon ottaen, toissa päivänä tapahtui pieni ihme - mietin ääneen miehelle, että voisi pohtia josko sitä kokeilisi talvella hiihtää läheisen golfkentän ympäri! Siellä ei olisi juurikaan mäkiä, eikä suota, eikä suopursuja, enkä laittaisi rinkkaa selkään enkä todellakaan vetäisi ahkiota perässä. Jos asiaa ajattelee näin, niin sehän voisi olla ihan ok liikuntaa jopa. En kyllä ehkä näin pelkän ensimmäisen ajatuksen (since 20 years) takia lähtisi hankkimaan suksia tms, mutta saatan antaa lajille vielä yhden mahdollisuuden tänä talvena jos löydän jostain lainasukset ja sopivan kokoiset monot.

Toissa päivänä sain kuin sainkin itteni salille vielä illalla. Viimein alkaa tuntua siltä että painot alkaa olla kohdillaan (olen tasaisesti nostanut niitä), koska eilen tuntui kivasti lihaksissa, että jotain on tehty. Eilisen liikunnat meinasi jäädä pelkkään haravointiin, mutta lopuksi lähdin vielä illalla yhdeksältä 45 minuutin kävelylle. Haravointi tuntui kyllä yllättävän tehokkaalta, kyljissä tuntui ja koska haravoin niin rivakasti onnistuin saamaan rakon käteen ja lopuksi haravasta katkesi varsi!

Viikonloppu

Ilmeisesti hyviä tuloksia seuraa aina jonkun tason herpaantuminen. Perjantaina tuli taas ei liikuntaa -merkintä kalenteriin ja tälläkin kertaa keksin ties mitä syitä miksi se sinne tuli - pääasiassa syytin sadetta. Kävin kuitenkin katsomassa kun isot miehet luistelee kaukalossa pienen mustan muoviesineen perässä, joten kaipa se penkkiurheilukin lasketaan henkisen tason liikunnaksi (no ei lasketa!!). Lauantai meni rehkien pihalla ja illalla pyöräilin siskolle katsomaan leffaa. Jotenkin tuntuu, että jos pyöräilee johonkin, jossa makaa kaksi tuntia sohvalla ja pyöräilee takaisin niin tilanne on +/- nolla..

Tänään käytiin perheen kanssa sieniretkellä Pirttimäessä ja on näköjään unohtunut partiovuosilta, että millaista ylä- ja alamäkeä se maasto siellä on. Hikeä siis pukkasi ja varsinkin kun puskin kärryissä rötköttävää Koota pitkin metsiä. Toinen vaihtoehto oli, että Koo "käveli" eli roikkui kädessäni ja välillä putsasi kädellä maata edestään, joka aiheutti sen, että minä taluttajana kuljin todella ergonomisessa asennossa.

Illalla oli suunnitelmissa lähteä vielä salille, mutta sitten huomasin että sieltähän tulee Tanssii Tähtien Kanssa! En nykyään seuraa oikeastaan mitään telkkarista, joten nyt kun kerrankin tulisi jotain mitä seurata, niin joutuu kyllä vähän taistelemaan että saa itsensä salille. Tietty salillakin on telkkari, mutta kuitenkin missaisi osan. No palaan asiaan kuinka kävi.

Ps. Tänään pitkästä aikaa käyttämäni ulkoilutakki oli yhtäkkiä liian iso!

Ensimmäinen etappi - check!

Jeeeeee!!!!! - 10 kiloa tuli täyteen ja jopa varman päälle niin, että nyt mittari näyttää X - 11 kg! Tämä siis tarkoittaa sitä, että kun mies saa vielä tiputettua yhden kilon, niin hänelläkin tulee -10 kg täyteen ja menemme Farangiin syömään! Voiskohan pöytävarauksen jo tehdä..

Tällä viikolla on tullut tehtyä aika tiukkaa settiä kyllä, sillä yhtenä päivänä raahauduin salin jälkeen vielä 7,5 km tappikävelylle. Seuraavana päivänä aamujumista huolimatta sain pyöräiltyä töihin ja takaisin. Seuraavana päivänä kävin tunnin viikottaisella kävely/terapiatapaamisessa ja eilen olin rehkimässä salilla. Viikonlopun ohjelmassa näyttäisi olevan pihahommia: juurien repimistä maasta, haravointia, maan tasoitusta ja kaikkea muuta tosi ihanaa viherpeukalohommaa, mistä mä en oikein innostu. No, eipähän välttämättä tarvi mennä salille hikoilemaan erikseen.

Tänään menen katsomaan kun pojat rehkivät laatikossa eli henkilökohtainen kauden avaus: BLUES - jyp!

Sohva

Ai kun tekis mieli jäädä pötköttämään sohvalle! Vois kattoo telkkaa ja vaan olla. Onneks oon sopinu kävelytreffit tonne sateeseen niin on pakko mennä!

Haasteita ja huijaamista

En tiedä voidaanko puhua totaalisesta repsahduksesta, koska periaatteessa n. tunnin urheilu päivässä on ainakin suunnilleen aina toteutunut ja painokin on toistaiseksi mennyt alaspäin, mutta henkisellä tasolla projekti on jotenkin kokenut kolauksen.

Olin viikonloppuna kavereita tapaamassa Turussa, mikä tarkoitti sitä, että tunnin liikunta kuittaantui tanssimalla kekkulissa Börsissä. Noh, kyllähän siinäkin sai hien pintaan ja tuli tanssittua vähän ylikin tunnin, mutta silti jotenkin harmittaa etten saanut pakotettua itseäni harrastamaan "oikeaa liikuntaa" koko päivänä. Hotelliaamiaisella oli pakko (??) antaa periksi tuoreelle leivälle ja letuille. Ei sinänsä, että ne nakit ja munakokkelikaan olisi mitään kovin laihduttavia olleet. Perjantaille taas tuli ihan ehta merkintä siitä, että olen laiska, enkä liikkunut ollenkaan. Sunnuntai puolestaan kuittaantui puolen tunnin laahustavalla kävelyllä (Koo ja Ässä oli mukana, joten vauhti oli siksi hidas). Näiden lisäksi blogimerkinnät on jääneet paljon harvemmiksi kuin alussa. Tämä kylläkin johtunee siitä, etten enää jaksa kirjoitella tänne kännykällä, kun siinä tulee niin paljon virheitä.

Tänään yritän tehdä jotain korjausliikettä ja mennä salille rehkimään tunniksi. Jos oikein haluaisi puhdistaa huonoa omaatuntoaan niin voisihan sitä mennä vielä kävelemäänkin..

Tahatonta liikkumattomuutta

Maanantaina saimme miehen kanssa kuningasidean: lähdetään Nuuksioon kävelemään ja tehdään iltapala pojille jossain keittarilla. Soitin äitinikin mukaan, sillä häntä ei pidättele mikään jos tiedossa on mahdollisuus päästä sieneen. Matkalla sattui yksi jos toinenkin muuttuja (en edes viitsi aloittaa kassajonossa edelläni olleesta haastavasta toto-kuponki-asiakkaasta) ja loppujen lopuksi kun auton nokka viimein osoitti kohti nuuksiota kello läheni jo puolta seitsemää. Jotta Koon ja Ässän iltapala ei olisi venynyt liian pitkälle, valitsimme kohteeksi sellaisen keittarin jolle pääsi nopeasti ja näin ollen illan kävelyt surkastuivat n. 10 minuuttiin. Keittarilla nuotiossa nakkeja paistava Ässä ja karjalanpiirakkaa metsän siimeksessä mutustava Koo oli kuitenkin sen verran sydäntä lämmittävä näky, ettei liikunnattomuusmerkintä kalenteriin paljoa harmittanut.

Tiistaina kuntosaleilin ja jeeeeeeee, ruoskin itseni jaksamaan 20min crosstrainerilla. Ei se edes ollut niin rankkaa, mutta kun mieli luovuttaa niin helposti, niin kymmenen minuutin kohdalla tekee vaan sikana mieli lopettaa. Tänään torstaina, kun olin taas salilla, niin tuo 20 min meni jo paljon kepeämmin ja sykkeetkin pysyi hyvällä tasolla (ei niin, että niistä mitään ymmärtäisin).

Keskiviikon viikottaisesta kävelylenkistä pitää vielä sanoa, että olen joutunut nöyrtymään tappikävelyn edessä. Ostettiin miehen kanssa teleskooppi-sellaiset ja kokeilin niitä nyt ensimmäistä kertaa ja pakko se on myöntää, että saahan niillä vauhtia kävelyyn, käsillekin hommia ja huomasinpa myös, että ryhti pysyi paljon parempana. Kyllä, olen täten myynyt sieluni tappikävelylle!

Löysä päivä ja tehokas päivä

Lauantai meni vähän plörinäksi liikunnan suhteen, koska oltiin sovittu niin paljon ohjelmaa päivälle. Kun illallisvieraat lähtivät siinä puoli yhdentoista aikaan niin en vaan saanut itseäni enää kävelemään. Sen sijaan siivosimme miehen kanssa keittiön, joten pienet sille! Lauantai oli kuitenkin sikäli kiva, että näimme paljon tuttuja.

Tänään otettiin sitten eilinen löysäily takasin ja päivään kuului pihatöitä, päiväunia, pyöräily miehen ja poikien kanssa, pieni kävelyreissu, lisää pihatöitä ja tunnin iltakävely kaverin kanssa. Eli eilisen liikunnattomuusmerkintä ehkä vähän haalistui tän päivän rehkimisellä. Tietenkin tässä kohtaa täytynee mainita että ollaan molempina päivinä syöty aamupalaksi nakkeja ja muuta epäterveellistä ja lisäksi oon syönyt tänään jätskiä ja suklaata..

Ensviikko vielä luvattu hyvää ilmaa jee, näyttää siltä että pääsen menemään pyörällä töihin ainakin joinain päivinä!

First!

Tajusin eilen illalla, että tämän päivän liikuntamahdollisuudet ovat mitättömät, sillä olen yksin lasten kanssa kotona töiden jälkeen. Normaalisti olisin varmaankin tässä tilanteessa vain todennut, että ei voi mitään ja pitänyt välipäivän, mutta uusi minäni keksi mennä aamulla poikien päiväkotiin viemisen jälkeen salille!! Tämä oli kyllä eka kerta ikinä, että saan raahattua nyt 8 kg kevyemmän ruhoni kuntosalille aamulla ennen töitä. Olo oli mahtava, sain olla rauhassa salilla (ensimmäinen kanssakuntoilija tuli vasta kun olin suorittamassa loppupyöräilyä), salin peseytymis yms tilat oli miellyttävät ja olin pirteä kun saavun klo 9.30 töihin. Työtehokkuudesta sitten taas ei voikaan kirjoittaa mitään hyvää, sillä eihän puolessatoista tunnissa kerkeä tekemään mitään kun jo pitää lähteä lounaalle!

Aamulla kävin punnituksessa ja painoa oli lähtenyt 700g. Vähemmän kuin olisin toivonut, mutta veikkaan, että olisi pyöristynyt kiloon jos olisin punninnut itseni vasta vessassa käynnin jälkeen :) Muita koottuja selityksiä on mm. se, että eilen olin siiderillä, söin iltapalan vasta kymmenen aikaan ja sorruin eilen pullaan. Joka tapauksessa, nyt on kahdeksan kiloa paino tippunut, mikä tietysti tuntuu hyvältä. Toivon mukaan kahden viikon päästä pääsisin juhlimaan -10 kiloa! Voisihan sitä kokeilla joku viikko pitää jonkun hillittömän kuntoviikon, että kävisikin kaksi tuntia viikossa liikkumassa ja katsoa lähteekö enemmän! No, ehkei nyt vielä kuitenkaan, aikaa on aika haastava löytää edes siihen yhteen tuntiin päivässä.

Kuntosalilta tulleita mietteitä motivaatiosyihin:
41. Jotta en näyttäisi laitteeseen jumittuneelta sialta kuntosalilla (etenkin se yksi jalkalaite luonnistuisi aika paljon hmm.. esteettisemmin jos en olisi näin paksu)
42. Jotta jaksaisin pidempään crosstrainerillä (ennen jaksoin kepeästi 20 min ja nyt 10 tekee tuskaa!)
43. Jotta vatsoja tehdessä liike ei pysähtyisi vatsamakkaraan vaan menisi siitä vielä eteenpäin
44. Haluan laihtua vielä ainakin jonkun verran että viitsin käydä ostamassa jotain edes vähän trendikkäämpiä salivaatteita
45. Jotta voisin mennä mille vaan jumppatunnille ilman että pitäisi ajatella että "pystynköhän mä tohon."

Väsymys

Tänään on iskenyt totaalinen väsymys tai oikeastaan jo eilen. Lähdimme eilen illalla miehen kanssa iltakävelylle kun anoppipuoli oli yökylässä ja saatoimme jättää ipanat hänen huomaansa. Kävely tuntui koko matkan jotenkin todella tahmealta ja jalat tuntui paksuilta puupökkelöiltä. Normaalisti tällainen olo siis tulee silloin kun lähtee liikkeelle, mutta se helpottaa ensimmäisen 10 minuutin päästä! No, tulipa käveltyä 40min, mutta oli harmillisen tuskaista! Siitä lähtien on nukuttanut älyttömästi ja nytkin joutuu taistelemaan että saisi pidettyä silmät auki.

Tänään olen menossa lähikuntosalille saamaan oman harjoitusohjelmani ja jos suinkin jaksan, niin menen vielä illalla treenaamaan, sillä kävelytreffini peruuntuivat.

Ruuista voisin mainita, että terveellinen ruokavalio on edelleen jatkunut hienosti ja olen onnistunut hienosti välttämään herkkujakin. Aiemmin tällä viikolla jouduin kyllä pahaan paikkaan kun kahvihuoneen pöydälle oli tuotu mokkapaloja ja suklaalevy. Molemmat tuijottivat mua herkeemättä koko sen ajan kun söin jotain terveellistä kasvispöperöä, mutta onnistuin silti kieltäytymään herkuista. Eilen taas tarjolla oli sipsiä, sippiä, karkkia, juustoja ja keksejä ja sorruin vain yhteen suolakeksiin ja palaan valkohomejuustoa. Hyvä minä!

Illalla aikaisin nukkumaan niin, että huomenna jaksan taas vaikka pyöräillä töihin!

Turhautumisia

Yleensä jos annan jonkun tällaisen projektin mennä rempalleen vain hetkeksikin, niin se myös menee. Nyt pelkään, että on alkamassa jonkun sortin repsahdus, sillä sekä perjantaille, että tälle päivälle tuli nyt liikkumattomuus-merkintä! Tänään syynä oli silkka laiskuus, vaikka tekosyylista olikin mielessä pitkä: jalassa oleva hillitön rakko on tosi kipeä - ei voi siis lähteä kävelemään, kävelykengät on muutenkin kaverilla, joten milläs kengillä kävelisi, olen nukkunut vain n. 4h viime yönä, joten kyllähän se keho tarvitsee untakin jne jne. Ihan järkeenkäypiä syitä, mutta silti itseni tuntien, ne on tekosyitä. En vaan jaksanut lähteä pyöräilemään, joka olisi jalassa olleesta rakosta huolimatta onnistunut ihan hyvin. Pitkä miinus myös siitä, että tuli syötyä vehnäsämpylää, keksi ja jätskiä..

Huomenna menen tutustumaan lähellä olevaan kuntosaliin, josko se näyttäisi sellaiselta, josta saisi vähän uusi lajeja repertuaariin. Lisäksi se antaisi ns. sadepäivän vaihtoehdon myös. Pelko ehkä on se, että se on liian fiinin oloinen paikka eikä siksi tunnu sellaiselta jossa haluaisin käydä hikoilemassa :) We will see.

Pieni kommentti vielä tähän projektiini. En ole kertonut tästä kovinkaan monelle, mutta eilisessä tyttöjenillassa puhuin asiasta kolmelle kaverilleni (joista yhdelle olin maininnut jo aiemmin). Kommentit joita sain oli ihan kannustavia, mutta se on kyllä uskomatonta miten kaikki pitää itseään esim ruokavalion asiantuntijoina. Niin kuin lihava ihminen ei voisi tietää että missä on proteiinia, hiilihydraatteja tai kuituja. Heti oltiin huolissaan, että osaanko nyt syödä oikein ja saanko tarpeeksi kuituja jos olen leivän ja pastan yms jättänyt (vähentänyt!). No, tiedän että tarkoitus on hyvä, mutta tuli sama fiilis kun aikoinaan raskaaksi tullessa kun kaikki synnyttäneet olivat neuvomassa asiantuntijoina kaikessa.