-20!

Jeee! Viimein! Pitkän junnauksen jälkeen viimein kaksikymppiä meni rikki! Kylläpä tuli hyvä mieli :)

Liikuntaa en edelleenkään ole päässyt harrastamaan, sillä kurkkukipu ja yskä senkun jatkuu. Sen lisäksi olen ilmeisesti onnistunut jotenkin reväyttämään olkapääni Koota nostaessa ja nyt kaikki mikä tapahtuu oikealla kädellä rinnan yläpuolella on todella tuskaista (meikkaaminen, hiusten laittaminen, kaapista lautasen kurottaminen, pipon asettelu, yms..). No, ehkä tämä hiljalleen tästä.

Viime bloggauksessa päätin kirjoittaa viikon ruokapäiväkirjaa, jotta himotus napostella kotona vähenisi. Ainakin näinä kolmena ensimmäisenä päivänä kirjaaminen on auttanut selkeästi, joten toivon mukaan viikon lopussa olen jo saanut aivoni tajuamaan, että en saa enkä edes halua napostella pitkin päivää! Eilen kylläkin ostettiin karkkia ja kesken nassuttamisen tajusin yhtäkkiä, että mitä tässä nyt tapahtuu, minunhan piti pitää tiukkaa linjaa ja lopetin nassuttamisen siihen. Sitä ennen oli kyllä jo kerennyt upota kourallinen lakuja ja toinen merkkareita.

Tässä alkuviikon ruokapäiväkirja

Maanantai:

Aamu: Maustamatonta jugurttia ja mustikoita (tästä on tullut jo joka aamuinen ja iltainen tapa elokuusta lähtien), kahvi maidolla

Lounas: Uunijuureksia ja kanafilettä ja vähän maustamatonta Creme Bonjouria

Välipala: Profeel-jugurttijuoma

Päivällinen: Mustajuuri-savuporo-sosekeittoa ja kurpitsansiemeniä

Iltapala: Maustamatonta jugurttia ja mustikoita, mandariini


Tiistai:

Aamu: Maustamatonta jugurttia ja mustikoita, kahvi maidolla

Lounas: Uunijuureksia, 4 nakkia palasina, pieni jämä kanafilettä paistettuna öljyssä

Välipala: Pipari + glögiä

Päivällinen: Kinkkukiusaus porkkanasta ja palsternakasta koskenlaskijalla

Iltapala: Maustamatonta jugurttia ja mustikoita


Keskiviikko:

Aamu: kahvi maidolla

Lounas: Kinkkukiusaus porkkanasta ja palsternakasta koskenlaskijalla

Päivällinen: Uunijuureksia ja jauhelihakermakastiketta

Iltapala: Maustamatonta jugurttia ja mustikoita, 10 lakua, 8 merkkaria, 

Uusi luku

Olin suunnitellut aloittavani kuntokuurin ja joulunaluskirin projektini suhteen nyt kun olen vapaalla, mutta valitettavasti projekti junnaa edelleen samalla radalla kuin marraskuussa - yskä, nuha ja kokonaisvaltainen tukkoisuus jatkuvat jo viidettä viikkoa. Täytyy myöntää, että myös ruokailut on menneet vähän metsään parin viime viikon osalta. Ollaan syöty herkkuja ja naposteltavia ja hiilareita melkein joka päivä. Kylläpä hienosti kirjoitin edellisen lauseen muotoon "ollaan" enkä "olen" :) Myönnetään että rakas mieheni on viime aikoina ollut ennemmin rikostoveri kuin tukiverkko, mutta nyt koitetaan kammeta toisemme takaisin ruotuun!

Niin ihanaa kun on ollakin kotona lepäilemässä ja katsoa telkkaria, niin pelkään, että koko päivä menee jääkaapilla roikkumiseksi. Töissäolon hyvä puoli on ehdottomasti rajatut ruokailut ja vieläpä suhteellisen rajattu menuvalikoima, kun taas kotona tekisi mieli napostella jotain vähän väliä! Suunnitelmissa olisikin pitää ainakin alkuun ruokapäiväkirjaa, jotta tulisi edes pieni kynnys napata keksi tms kaapin ohi kulkiessa.

Perjantain punnituksessa oli tullut 300g plussaa. Se oli toinen kerta tämän projektini aikana kun paino ei olekaan mennyt alaspäin. Ottaen huomioon etten ole kuukauteen päässyt liikkumaan ja olen syönyt huonosti ja epäterveellisesti, en ole kovinkaan järkyttynyt tuloksesta. Tavoitteenani oli kuitenkin, että -20 kg olisi mennyt synttäreihini mennessä rikki tai viimeistään joulukuun vaihteessa, ja se tavoite ei ole vieläkään täyttynyt. Aion nyt unohtaa -20kg tavoitteeni ja asettaa itselleni -25kg tavoitteen ennen tammikuun alun Malesian reissua. Se tarkottaisi sitä, että pitäisi ehdottomasti nyt saada itseni kuntoon, päästä liikkumaan ja pitää joku kuri myös joulureissulla syömisen suhteen! Toivon mukaan motivaatioksi riittäisi se, että pylly mahtuisi vähän mukavammin lentokoneen istuimeen, jossa 6.1. istun semmoiset viisitoista tuntia!

Kävelyä kaatosateessa

Kahden viikon sairaanaolon jälkeen olen hiljalleen elvyttämässä liikuntaharrastusta. Maanantaina elvyttely oli vasta harkinnan tasolla "pitäisi mennä varmaan kävelemään, kun olen jo aika hyvässä kunnossa, enkä ollenkaan enää niin kipeä", mutta sohva-paholainen imaisi mut tietysti syövereihinsä. Tiistaina sain itseni sateeseen kävelemään 40 minuutin lenkin ihan ok vauhdilla. Fiilis oli hyvä kun sain itseni liikkeelle, mutta jotenkin askel oli vähän laiska. Keskiviikkona olin illan kaverilla, jossa tarjoilusta 50% koostui juustoista ja lisukkeista ja 50% Lindtin suklaista! Siis ei sellaista ihmistä olekaan, joka siinä olisi voinut olla herkuttelematta kaikilla ihanilla uusilla suklaapalleroilla yms. Eli keskiviikko meni aika lailla penkin alle tämän projektin suhteen. Eilen torstaina sain sitten itseni työstä johtuvalla raivolla 7,5 km iltalenkille kaatosateessa ja niin hyvältä kuin se tuntuikin illalla vielä, niin aamulla kun olo oli vaihtunut ihan ookoosta tukkoiseen, mietin, että olisi ehkä pitänyt sittenkin pukea vähän enemmän päälle ja vähän enemmän sateenpitävää varustetta! No, toivotaan etten ole onnistunut uudelleen sairastuttamaan itseäni!

Summeeraus kuitenkin parista viime viikosta, että en ole liikkunut YHTÄÄN, olen syönyt HERKKUJA ja muutenkin HIILAREITA ja PALJON ylipäätänsä kaikkea. Viikon suurin yllätys olikin ehkä se, että jostain syystä paino oli tänä aamuna kuitenkin -300g viime perjantaihin, vaikka oma veikkaukseni oli joku +2,5kg. Huoh! Ehkä universumi on antanut mahdollisuuden mulle ja pitää nyt vaan tajuta, että toista ei tule ja jos en ota nyt itseäni niskasta kiinni, niin ensiviikolla pamahtaa mittariin se +2,5kg! Näillä mietteillä on hyvä jatkaa, varsinkin kun tänään olen jumissa poikien kanssa kotona, koska miehellä on pikkujoulut. Mur! No lauantaina pyrkimys salille sitten pitkästä pitkästä aikaa!

Sairasviikon punnitus

Puuh, onneksi sentään kaksisataa grammaa alaspäin, vaikka tosiaan takana on viikko täysin ilman liikuntaa ja triplasyömistä normaaliin verrattuna! Pieni väliaikaetappi oli saada 20 kiloa pois synttäreihin mennessä, mutta jäi vähän vajaaksi, ellen nyt viikonlopun aikana onnistu kadottamaan esim yskimällä ja sängyssä makaamisella reilun kilon jonnekin. No jospa siirrän tavoitteen marraskuun vikaan päivään, niin on vielä mahdollisuudet onnistua.

Sairastaminen on kyllä niin arseesta! Liikunnan uudelleen aloittaminen tulee olemaan pienoinen haaste viikon tauon jälkeen, mutta olen alkanut jo henkisesti valmistautumaan siihen. Toisaalta on jo kauhea hinku päästä salille ja kävelemään, mutta itseni tuntien yskäni jatkunee vielä mooooonta viikkoa ja sorrun menemään liian aikaisin rehkimään ja tulen uudelleen kipeäksi ja sitten en saa raahattua itseäni liikkumaan millään. No, pitää yrittää aloittaa rauhallisesti!

Huomenna vie Ässän katsomaan kun isot miehet liikkuu kiekon perässä luistimilla. Ässä on jo innoissaan odottanut, että koska pääsee itse luistelemaan (niin, ei siis kuitenkaan tiedä edes mitä se tarkoittaa -> mustelmia, kaatumisia, jne) joten voin kuvitella, että innostus sen kun kasvaa kun pääsee katsomaan matsia. Tai sitten kiinnostus ohjautuu esim kanakoriin tms mitä ajattelin ostaa ruuaksi sieltä ja Ässä vaan ihmettelee, että miksi ollaan tultu syömään kylmään halliin.. Sain jo haettua vanhemmiltani omatkin luistimet, mutta en ole vielä uskaltanut kokeilla niitä jalkaan. Pelkään kyllä vähän, että onnistun nuljauttamaan nilkkani jo ennen kuin pääsen kokeilemaan luikkareita jäälle! Hope not!

Taudissa..

Kevyt välipäivitys tähän kohtaan, että juuri kun olin ajatellut että lokakuu on tsemppikuu niin enkös tietysti tullut kipeäksi! Tällä hetkellä harrastan korvatulehdusta, orastavaa poskiontelotulehdusta, yskää, nuhaa, lämpöilyä ja olen lisännyt ruokavaliooni antibiootit ja särkylääkkeet. Jotta pelkästään urheilemattomuus ei harmittaisi niin olen myöskin useampana päivänä antanut mennä herkuttelun puolelle. Juhliin on kyllä ollut tässä syytäkin, mutta olisi voinut nyt vähän edes pitää mopon sarvista kiinni!

Kestotauteilija kun olen, pelkään että tämäkin tauti kestää kahdesta kolmeen viikkoon. Tavoite on kuitenkin ensiviikolla päästä jo kävelylle.

Paussin taika

Tänään päivä menee Tampereella opiskellessa, joten liikunnat jäävät tältä päivältä todennäköisesti väliin. Lisäksi aamulla oli sen verran kurkussa jöjjöä, että todennäköisyydet on aika pienet, että tällä kertaa onnistuisin väistämään inhan yskä-kurkkukipu-nuhataudin. Kyseistä koktailia on ainakin tällä hetkellä nauttinut jo äitini useamman viikon ajan ja tämän viikon ajan Koo ja Ässä on yskineet aika lailla. Suunnitelmani oli, että tässä kuussa liikkumattomuuspäiviä ei tulisi mielellään ollenkaan, tai ainakin vähemmän kuin viime kuussa. Nyt jos kuitenkin tulee taukoa liikunnassa näiden yllämainittujen seikkojen takia niin toivon, että kävisi jotenkin ihmeellisesti taas niin, että paino tippuisi huikeasti tauon aikana. Joku juttu siinä on, että aiemmin näin on käynyt.

Harkitsin aamulla, että laittaisin tänne itselleni (ja satunnaisille lukijoilleni) näkyviin kalenterin, johon merkitsisin päivät jolloin liikuntaprojektin tuntitavoite ei ole täyttynyt. Jos sellainen kalenteri olisi täällä, niin se voisi ehkä motivoida ottamaan niskasta kiinni silloinkin kun vain laiskottaa, eikä huvita. No, harkitaan.

Muutama päivä sitten kirjoittelin tännekin, että annoskokoja pitäisi onnistua vähän pienentämään. heti kun olin sen tänne suoltanut muistiin, poistin sen aktiivisesta muististani pääkopastani. Rakas miehen onneksi muistutti minua siitä, kun toissa päivänä kahmaisin lisää ruokaa lautaselleni (sehän piti tietysti syödä kun kerran oli jo päätynyt lautaselle..). Eilen kun jälleen teki mieli ottaa lisää niin muistin edellispäivän muistutuksen enkä loppujen lopuksi ottanutkaan toista annosta. Eli tukihenkilö nro 1 toimii sittenkin! :)

2007-2008

Viitisen vuotta sitten onnistuin pudottamaan painoani melkein 35 kiloa noin kahdeksassa kuukaudessa. Silloin apunani oli painonvartijoiden pisteet ja  mittailin tarkasti kaiken mitä suuhuni pistin ja lisäksi kävin pari kertaa viikossa vesijuoksemassa. Systeemi toimi, mutta lopulta aloin lipsua pisteidenlaskusta ja vähitellen ne jäivät. Muutenkin silloisen projektin päämotivaatio oli  lähinnä tiputtaa painoa ennen häitä eli kyseessä ei varsinaisesti ollut sen suurempaa elämäntaparemonttia. No tosiaan pisteet jäivät, istumatyö ja työelämä ylipäätään korvasi opiskelijaelämän ja siihen päälle vähän hormonihoitoja ja pari lasta ja viisi vuotta iltaherkutteluja niin oltiinkin jo takaisin lähtölukemissa.

Kaivoin tänään vanhan kalenterini esiin vuodelta 2007-2008, johon olin merkinnyt viikottain painoni. Silloinkin projektini alkoi elokuun alussa, joten tuloksia oli helppo verrata. Salaa jo toivoin, että olisin pudottanut enemmän painoa nyt kuin silloin samaan aikaan, mutta hämmästyksekseni lukemat oli aivan samat. Siinä missä viime perjantaina painoni oli pudonnut lähtöpainosta -17,5 kg oli painoni vuonna 2007 lokakuun lopussa pudonnut -17,2 kg. Täytyneepä ottaa uusi tsekkaus parin kuukauden päästä ja verrata lukuja.

Tällä viikolla tulee olemaan taas haastavaa löytää aikaa liikuntaan, sillä torstai ja perjantai menee Tampereella opiskellessa. Tavoite on kuitenkin saada joka päivä tehtyä jotain, vaikka jäisikin alle tuntiin. Viime kuun katastrofaalinen lerpsahdus liikunnan suhteen on nyt saatava tässä kuussa uuteen nousuun!

Syyskuu

Katselin taaksepäin syyskuun liikuntasaldoja ja järkytyin että kalenterissa oli kymmenen (!!!) päivän kohdalla merkintä, etten ole liikkunut tavoitteenani ollutta tuntia. Siis mikä se sellainen "tunti liikuntaa päivässä" -projekti on jossa liikunkin oikeasti vain kahtena päivänä kolmesta? Nyt on siis aika tehdä ryhtiliike tilanteeseen ja kaivaa vaan jostain se energia saada itsensä liikkeelle vaikka olisi väsy ja myöhä ja pimeä! (Pimeä ei ainakaan hetkeen helpota!)

Toinen asia joka kaipaa korjausliikettä on annoskoot. Edelleen syön terveellisesti ja monipuolisesti ja paljon marjoja ja kasviksia ja käytän kotona jopa pientä lautasta suuren sijasta, mutta viime aikoina on liian usein tullut otettua lisää, jolloin annoskoot ovat liian isoja. Eli ÄLÄ ota aina lisää! Luulen myöskin, että painonpudotusta ajatellen voisi olla hyvä löytää partaäijäjugurtin tilalle joku vähän vähärasvaisempi tuote. Syön joka aamu ja joka ilta maustamatonta jugurttia ja mustikoita ja nyt kun tuo käyttämäni jugurtti on 10% rasvapitoisuudella niin luulen että se menee jo melkein luokittelussa herkku-osastoon. Eli etsinnässä olisi nyt n. 5% rasvaa sisältävä koostumukseltaan paksu jugurtti (ei mitään litkua).

Vielä pitää kirjata ylös, että mahdun taas yökkärihousuhini, jotka olivat joskus jääneet pieninä kaapin perälle! Ai sitä fiilistä kun löysin ne ja sovitin päälle ja pakkasin mukaan mökille! Toiset olivat jopa jo vähän liiankin isot!

Huomenna Piloxingiin taas rääkkäämään polvia ja hikoilemaan. Joskus sitten kun huomaan ettei polvet olekaan aivan muusina tunnin jälkeen niin jee. Sitä odotellessa!

Aamukahvi

Juon aamukahvini aina vasta töissä, kuten muutkin kolleegani. Tänään olin sen verran ajoissa, että istuin kahvihuoneessamme yksin siemailemassa tummapaahtoani ennen kuin muut saapuivat. Seurassani kuitenkin istui myös toisella olkapäälläni pieni enkeli ja toisella olkapäälläni pieni piru ja edessäni erittäin vahvasti vaikuttavat kasa mini-muffinsseja, korillinen kahta eri suklaakonvehtia ja lautasellinen keksejä sekä muutama Brunbergin suukko. Voitteko kuvitella millainen kiusaus tuo herkkupöytä oli - enää olisi puuttunut kyltti: "nämä on syötävä ehdottomasti pois!"
Suklaakonvehditkin olivat juuri sellaisia mitä oli vaikea vastustaa: Fazerin suklaa, joka on aina hyvää ja luottokamaa ja toinen oli Julia-konvehdin uusi versio, jossa täytteenä on appelsiinia sen punaisen jöötin sijaan. Kyllähän sellaista pitäisi maistaa! Minimuffinssit olivat houkutelleet pöydällä jo muutaman päivän, joten niiden vastustaminen onnistui suhteellisen kevyesti, mutta niissäkin kyllä näkyi pieniä suklaahippusia.. Brunbergin suukot - houkutustaso n. 7 välillä 0 - 10 ja keksitkin tällä kertaa nousi ainakin kuolanerityslistalla aika korkealle. Olkapäilläni istuvien seuralaisten keskustelu olisi ollut varmasti mahtava saada tallennettua! Piru jopa huomasi, miten konvehtien käärepaperit loistivat houkuttelevasti kun valo osui niihin!

Joskus kuitenkin myös hyvä voittaa ja pystyin juomaan kahvini ja poistumaan huoneesta syömättä mitään pöydän herkuista!

Ps. Tänään vaa'an lukemat X - 17,5 kg! Jee!

Uusi lihas

Eilisellä Piloxing-tunnilla on selkeästi ollut käytössä täysin uusi lihas, sillä tänä aamuna normaalin pakara, reisi, vatsa ja käsilihasten lisäksi joku pieni lihassuikale olkapäissä solisluiden lähimaastossa on kipeä. Tällaista tunnetta en muista koskaan tunteneeni ja tuo pieni lihas ilmoittelee itsestään esim. kun kirjoitan näppiksellä, joten hän lienee läsnä koko työpäiväni. No mikäs siinä, voin sitten joskus pullistella solisluulihastani kun se on huikeassa tikissä! Ajattelin ottaa Piloxingin vakitunnikseni, koska se on sopivasti sunnuntaisin ja eilen tuntui hiki lentävän vielä enemmän kuin toissa sunnuntaina. Tunnissa ei oikeastaan ole muuta vikaa kuin että siellä ehkä hypitään vähän liikaa mun makuuni (mun polvien makuun) ja loppu huudahdus "SLEEK, SEXY, POWERFUL" menee kyllä mulla VÄHÄN yli.

Viikonlopun mättäminen näkyi tänä aamuna ikävästi vaa'alla (joo kävin vaikkei olisi pitänyt) ja se tarkoittanee sitä, että pitäisi vähän tiukentaa liikkumisia ja myöskin syömisiä tällä viikolla. Tänään yritän raahautua salille illalla, huomenna ehkä aamulla ja keskiviikkona olisi tiedossa taas kävelylenkki. Loppuviikko ja viikonloppu pitää vielä suunnitella, koska jostain syystä viikonloppuisin en yleensä saa itseäni liikkeelle.

Syöpöttelyä

No niin, ennen kuin edes alan avata otsikkoa niin listaan kootut selitykset: Harvinainen ilta miehen kanssa kahden ulkona (viimeeksi puoli vuotta sitten) ja tyttöjenilta ravintolassa, joka sekin on suhteellisen harvinaista. Hmm, jostain syystä sille, että en ole kolmeen päivään liikkunut tuntia ei tunnu olevan mitään pätevää tekosyytä kuin se, että ei ole ollut aikaa, mutta sekään ei tämän päivän kohdalla pidä paikkaansa..mur!

Olimme siis syömässä ihanasti kahden miehen kanssa Ristorante Gastonessa, joka oli ehkä vähän back up plan -paikka aluksi, mutta osoittautuikin loistavaksi valinnaksi. Paikka oli tunnelmaltaan intiimi ja mukava ja ruoka oli maistuvaa. Päätimme jo etukäteen heittää yhdeksi illaksi vähähiilihydraattisen ruokavalion ikkunasta ja söimmekin neljän ruokalajin menun viineineen, vaikka mielessä kyllä kävi, että ehkä ne kaksi siivua ihanaa tuoretta pullamaista leipää olisi voinut jättää syömättä. Menun pasta-väliru8no nehän nyt oli vähän niinkuin ilmaisia, eihän niitä voinut olla syömättä!) oka oli myös valinnainen, joten senkin olisi voinut jättää väliin. Samoin kahvin kanssa tarjotut suklaat  Noh, kerranpa sitä syödään tällä lailla. Ruokailun päätteeksi menimme vielä katsomaan stand upia The Circukseen, josta kuitenkin poistuimme puolivälissä ihan vaan sen takia että uni alkoi tuntua houkuttelevalta vaihtoehdolta.

Aamulla sain hillittyä itseni ja söin vain jugurttia ja mustikoita aamupalaksi (kuten joka aamu ja ilta), vaikka mies teki kananmuna-nakki-leipäjuusto annoksen itselleen. Kun haimme Koon ja Ässän isovanhemmilta, sorruin kuitenkin ottamaan lampaan kanssa perunaa, koska muutakaan lisuketta ei ollut tarjolla. Kotona napostelin Suolapähkinöillä, Garamont-juustolla ja taisi siinä pari suolakeksiäkin mennä. Illalla tyttöjen kanssa Karl Johanissa otin kyllä salaatin, mutta en pystynyt vastustamaan kotitekoista jäätelöä.

Summa summarum, olen viimeisen kahden päivän aikana syönyt jumalattomasti, kuluttanut 0 kaloria, nauttinut huomattavasti enemmän kuin potenut huonoa omatuntoa ja huomenna pyrin palaamaan takaisin ruotuun Piloxingin parissa ja syömällä vähemmän ja kevyemmin.

Helsinki sight seeing

Eilen sovin kävelytreffit kaverin kanssa Helsinkiin, jossa hän asustaa. Oli todella outo fiilis lähteä lenkkivaatteissa ilman minkäänlaista käsilaukkua tai reppua bussilla keskustaan ja siitä vielä metrolla Sörnäisiin. Olin heittänyt kaverilleni, joka on erittäin helsinkiläistynyt, vaikka Espoosta onkin kotoisin, että voitaisiin kävellä Töölönlahden ympäri ainakin. En ole koskaan varsinaisesti ollut kävelyllä siellä, vaikka tietenkin jotain pätkiä onkin tullut mentyä siellä suunnalla. Kaverini totesi että "Töölönlahti on kyllä aika out nykyään", mutta suostui kuitenkin lähtemään sinne kävelemään. Ilma oli mukavan kirpeä ja innoitti sopivan reippaaseen kävelyynkin. Töölönlahti oli todella kaunis kun valot heijastuivat vedestä ja kaverinikin joutui myöntämään, että onhan se ihan kiva edelleen. Matkaa tuli yhteensä n. 7,5 kilometriä ja koska emme olleet muutenkaan nähneet pitkään aikaan, oli kiva jutustella samalla kaikki aiheet aasta ööhön. Lopuksi päädyttiin vielä teelle lasipalatsin kahvilaan, joka kruunasi illan.

Tällä viikolla meillä tuntuu olevan vähän joka ilta ja aamu jotain, joten oman kuntoilun ja siihen vielä päälle miehen kuntoilun sovittaminen aikatauluihin on ollut aika haastavaa. Viime viikolla tuli kaksi merkintää kalenteriin että en ollut liikkunut tuntia, joten en haluaisi ottaa yhtäkään merkintää tälle viikolle. Tänään kuitenkin tarkoitus mennä salille, huomenna viikottaiselle keskiviikkolenkille, torstaina salille ja perjantai on vielä vähän kysymysmerkki. Sumplailua, sumplailua!

Mättöpäivä

Huolimatta siitä, että perjantain punnituksessa paino oli tippunut vain 300 grammaa, päätimme, että lauantaiaamuna nautitaan aamiainen jossain muualla kuin kotona. Kun brunssille tai aamupalalle menee ja maksaa siitä sen vajaa 20 euroa per henki, niin silloin tiukat ruokavaliot lentää kyllä ikkunasta ulos ja tulee mätettyä kaksin käsin ties mitä herkkuja. Tällä kertaa sain myös rangaistuksen syöpöttelystä heti, sillä otin isohkon palan ihanan näköistä suklaakakkua ja puolivälissä huomasin, että siihen oli käytetty tummaa chilisuklaata ja suussa poltteli ikävästi (en siis muutenkaan ole chilisuklaan ystävä).

Koska aamu oli jo mennyt ihan plörinäksi, niin päätin sitten heittää koko päivän ihan lekkeriksi. En käynyt urheilemassa ja illalla menin kaverin kanssa vielä pizzalle ja ostin leffaan karkkia. Tietyllä tapaa ehkä oli hyvä keskittää mättö yhdelle päivälle ja sitten taas pyrkiä palaamaan ruotuun, mutta tänään sunnuntaina on ollut todella laiska olo, joka johtunee eilisen mätöistä. No, aion sentään mennä kokeilemaan uutta lajia - piloxingia, joten jospa siellä saisi kulutettua esim. 1/6 osan siitä rasvapommipizzasta jonka eilen pistelin menemään.

Kävin hakemassa toissa päivänä varastosta laatikon, jossa oli vaatteita, jotka olivat jääneet pieneksi jossain vaiheessa. Ihan kun olisi käynyt shoppailemassa, koska nyt kaappiin pääsi neljät (!!) housut ja pari paitaa ja laatikkoon jäi vielä vaatteita joihin aion mahtua parin kuukauden päästä. Samalla mietin, että voisin korjata kaapista pois liian isoja vaatteita erilliseen varastoon vietävään laatikkoon. En ihan vielä kuitenkaan uskalla heittää niitä pois siinä uskossa, että paluuta entiseen ei ole.

Haravointi

Viime päivitykseen viitaten, liitän täten haravoinnin urheilulajiksi. Eilen tuli haravoitua melkein kaksi tuntia pihalla ja kyljet oli kyllä niin kipeenä sen jälkeen. Oikeasti haravoitavaa ei olisi ollut kuin ehkä puolitoista tuntia, mutta lehtikasaa ahkerasti levittäneet Koo ja Ässä aiheuttivat vähän lisähommaa. Lisäksi kun olin käynyt lähes koko pihan läpi ja katsoin taakse päin työni tulosta, niin ei olisi edes uskonut, että siellä joku olisi haravoinut. Maa oli taas täynnä keltaisia lehtiä, joita sateli taivaalta jatkuvasti lisää. Urheilumuotona kuitenkin yllättävän tehokas.

Palaan vielä vähän lauantaihin: kuten n. tuhat muutakin ihmistä, lähdin lauantaina Nuuksioon retkeilemään Ässän kanssa. Meitä oli isompikin porukka ja valitsimme viisaasti vähän vähemmän tunnetun paikan kuin Nuuksionpään, jossa lehtijuttujen perusteella kaikki muut olivat olleet. Olin etukäteen katsonut kartasta, että talsittavaa tulisi n. kilsa suuntaansa eli reitti jonka Ässäkin hyvin jaksaisi. Menomatkalla porukan "suunnistaja" kuitenkin päätti ottaa ns. vapaan suunnan jonka takia sekä kiipesimme älyttömän jyrkänteen yli ja suon läpi käyttämättä polkuja ja käytimme matkaan puolitoista tuntia (sienipysähdykset tietysti hidastivat kyllä myös). Olin äärettömän ylpeä Ässästä joka kiipesi kuin pieni marakatti omaan kokoonsa nähden huikeita nousuja ja kahlasi nenäänsä myöten suopursujen keskellä. Itselläkin tuli aikamoinen hiki, mutta onneksi oli ehtinyt nostaa kuntoa jo pari kuukautta, ettei ihan hyytynyt. Takaisin päin tulimme sivistyneesti suoraa polkua pitkin ja vaikka Ässä alkoi olla jo aika hyytynyt ja lähinnä mateli eteenpäin, suoritimme reitin puolessa tunnissa. Pienet pisteet myös itselleni, että suoriuduin yksin (tai no Ässän kanssa) retkipaikalta takaisin autolle, kun muut jäivät vielä herkuttelemaan kermassa haudutetulla leipäjuustolla.

Tuon metsäretken jälkeen menimme siskolleni syömään pulled porkia ja hiilaripäissäni vedin kaksi ihanaa leipää tuolla nyyhtölihalla täytettynä. Mies sekosi kyseisestä tuotteesta täysin ja meillä onkin sen jälkeen tehty Pulled porkia jo kertaalleen ja uusi mötkö jo odottelee jääkaapissa.

Tänään käväisin salilla, jonne oli jo oikeastaan aika hinku päästä, mutta jotenkin itse salilla olo tuntui tökkivän. Ihmisiä oli jotenkin liikaa taas ja jätin pari laitetta väliin, kun en viitsinyt alkaa jonottelemaan. Olin ajatellut mennä infrapunasaunaan (olen huijannut itseni ajattelemaan, että pelkkä siellä istuminen voisi laihduttaa), mutta sielläkin oli joku toinen jo hikoilemassa, niin en viitsinyt ängetä seuraan. Huomenna täytyy alkaa tekemään jotain ryhtiliikettä, koska muuten perjantain punnitus alkaa näyttämään huonolta.

Plus 600 g!

Hälytys hälytys, paino noussut kuusisataa grammaa! No, oikeastaan en ole kyllä huolissaan, koska viime viikon miinus kolme ja puoli kiloa oli sen verran absurdi pudotus, että oletinkin, että paino on nyt joko noussut tai samassa kuin viime viikolla. Tietysti kauniisti laskevaan painokäyrään tullut ikävän näköinen nyppylä vähän harmittaa, mutta näitähän tässä alkaa tulla.

Katselin vähän "tilastoja" projektini etenemisestä: Elokuussa päiviä, jolloin en liikkunut tuntia oli kaksi (n. 6 %), syyskuussa päiviä oli seitsemän (23 %!!!) ja nyt lokakuussa tähän mennessä on ollut jo kolme! Nyt on siis tehtävä jotain asialle, jotta tälle kuulle ei tule enempää merkintöjä. Syyskuussa ainakin kaksi päivistä oli sellaisia, jolloin omasta laiskuudestani johtuen vain jäin sohvalle, enkä lähtenyt mihinkään. Pari päivää oli tietysi niitä, jolloin olin kipeä ja pari päivää sellaisia, että en ehtinyt urheilla. Yllättävää tässä on kyllä se, että viikonloput on ne jolloin useimmiten en ole saanut liikuttua tuntia. Tietenkin on ehkä tullut haravoitua tms, mutta ei sellaista varsinaista liikkumaan lähtemistä. Tänä viikonloppuna aion käydä liikkumassa sen tunnin!

Ruokailun suhteen kevyt ja vihannes- ja marjapitoinen ruokavalio on pitänyt hyvin, joten siihen ei ole oikeastaan parannettavaa. Myös herkkuja on tullut syötyä välillä, mutta niin sen pitää ollakin, tai muuten koko homma kosahtaa siihen että on liian tiukka syömisten suhteen. Eilen vedin myös tuplajuustohampurilaisen, kun niitä jäi työpaikan markkinointikeikalta. Oli muuten aika pahaa, varsinkin kylmänä, eipä tule ikävä niitäkään!

Jeba, ensi viikon perjantain painotavoite on saada kilo pois.

Kilpailua

En oo koskaan ollut juurikaan millään tasolla kilpailuhaluinen liikunnan saralla, mutta jösses kuinka tänään tuli oikein semmonen "vähänkö mä näytän sulle" -olo salilla kun olin crosstrainerillä ja siihen tuli semmonen tiukkapyllynen nuori mimmi viereiseen laitteeseen. Se luki samalla lehteä (siis siinä crosstrainerillä!) eikä pitäny käsijutuista kiinni ja meni vähän lujempaa ku mä koko ajan. Normi kahdenkymmenen minuutin sijaan mun oli siis pakko olla siinä laitteella kolmekymmentä minuuttia jotta olin kauemmin kuin se pimatsu. Se ei tietystikään hionnut pisaraakaan tai ollut ollenkaan hengästyny, mutta se tekikin vaan 20 minsaa.. heh.

Jep jep. Musta tulee myös tiukkapyllynen, hikoilematon, hengästymätön pimatsu!

Hämmennystä

Kuten eilen päivittelin, niin liikuntaa on tullut harrastettua tosi säälittävästi viime päivinä. Sorruin aamulla katsomaan kuinka katastrofaalinen tilanne olisi menemällä vaa'alle, sillä oletin että paino on joko noussut tai junnaa samassa kuin viime perjantaina. Vaan ei! Vaaka näytti jotai todella outoa, nimittäin, että viime perjantaista paino olisi pudonnut 3,4 kiloa!! Tässä on kyllä jotain todella mystistä.. Menin aamulla nyt ennen työpäivää salille reippailemaan ja kokeilin vielä salinkin vaakaa siinä pelossa, että kotivaa'assa olisi joku vika, mutta ei, se näytti kyllä ihan samaa lukemaa. Ja siis hienoa, sopii että paino putoaa, mutta normaalisti se on pudonnut jotenkin loogisesti sen mukaan miten olen syönyt tai liikkunut. Nyt olen syönyt ihan samalla lailla kuin normaalistikin tässä, vetänyt vieläpä kahtena päivänä töissä à la carte annoksen eli pihviä yms raskasta ruokaa ja tosiaan on tullut liikuttua vähemmän kuin normaalisti.

No pitääpä vaan toivoa sitten, että ensiviikolla ei tule nousua painoon.

Radio silence

Monta päivää liikunnattomuutta tai vain pientä liikuntaa putkeen, ahdistus! Pohjalla tässä siis tietysti on se että perjantaina raahattuamme kolme pakettiautollista roinaa sorttiasemalle mittasin lopuksi itseltäni 38,6 astetta kuumetta. Lauantai meni virallisesti ja myös henkisen luvan kanssa levätessä. Sunnuntaina oli jo hieman parempi olo, mutten silti tehnyt mitään (tai no käveltiin n. 20min..). Maanantaina, kun tajusin kokeneeni jonkun tason ihmeparantumisen, taitoin työmatkat pyörällä (yht. 40min). En jaksanut/ehtinyt tehdä muuta. Tänään olin töiden jälkeen nauttimassa työporukalla skumppaa joten neljän lasillisen jälkeen en saanut ylipuhuttua itseäni enää salille. Pöh! Pikku hiprakassa olisi varmaan rautakin noussu helommin! No, huomenna tähän onneksi tapahtuu korjausliikettä, koska menen aamulla salille ja illalla kävelemään! Ruokailut on onneksi edelleen sujuneet ilman repsahduksia!

Nouuuuu!

Päätä särkee, poskia särkee, niskaa särkee, kurkku on kipeä, kylmä, surkea olo, väsyttää, ajatus ei kulje. Mustikat - te petitte mut! Mä niin luotin siihen, että jos joka päivä syön mustikoita, niin en tule kipeeksi! Nyt on kuitenkin pakko sanoa että vähän huonolta näyttää. Tän nyt olis tietenkin voinu arvata siitä, että joka aamu saan Koolta noin viisi kierrosta yskimistä suoraan naamaan..

Tänään en siis mene salille, mutta luultavasti sorttiasemareissussa tulee rehkittyä itsensä hikeen, koska tänään on luvassa pihan laittamista talviteloille (eli kaiken roskan ja räyhkän poisviemistä!).
Aamun kiva ylläri oli -1 kg! Jei!

Iltakävely

Olen jonkun aikaa jo käynyt joka viikko yhden kaverini kanssa keskiviikkoisin kävelylenkillä. Lenkit toimivat loistavana terapiana, sillö meillä on paljon yhteistä: molemmilla kaksi pientä poikaa, molemmat yrittää pudottaa painoa, molemmat on aloittanut liikuntaharrastuksen ja molempien miehet tuntuvat viettävän pitkiä aikoja vessassa paossa lapsiperheen hektistä iltashowta.
Tänään kävelyreissulla tuli taas pari syytä tähän projektiini esiin, joten jatkanpa motivaatiolistaani:

46. Haluan ostaa jotkut makeet saappaat joihin pohkeeni lisäksi saan mahdutettua esim farkut ja näyttää niissä hyvältä.
47. Haluaisin käydä joskus vielä lasten kanssa laskettelemassa
48. Haluan mahtua siihen (muistaakseni) kivaan talvitakkiin jonka ostin viimeeksi kun laihduin paljon.
49. Toivon että polvet ei rutisisi enää tai ainakaan ei niin paljoa
50. Haluan paremman ryhdin. Toivon mukaan siihenkin tämä projekti auttaisi.

Hiihdosta

Koko elämäni olen vihannut hiihtoa. Kaikki alkoi siitä, kun äiti raahasi mut ja siskon läheiselle pururadalle tehdylle hiihtoladulle sivakoimaan ja siellä oli se kauhea mäki, jossa alhaalla tuli mutka ja jossa piti itse tajuta siirtää suksia koska muuten laski metsään. Laskin metsään ja kaaduin joka kerta ja kaaduin muissakin alamäissä ja ylämäissä ja tasaisella. Sitten jossain partiojutussa oli pakko mennä suksilla vaikka lunta oli ehkä siellä täällä vaan pieni pläntti. Se oli karseeta, varmaan kaatuilin sielläkin vähän väliä. Olin meidän vartiosta ekaa kertaa ikinä ekana maalissa kiritaipaleella, mutta vaan sen takia, että vj Kati kantoi omien suksiensa lisäksi myös mun sukset.. Sitten oli se vj-kurssi jossa hiihdettiin ja 15kg rinkan lisäksi mulle ja kaverilleni Kaisalle turkattiin ahkiot perään. Mentiin jonon ekana ja kaikki vonku takana, että voidaanko hiihtää nopeempaa. Ahkiot tuli koko ajan suksien päälle ja jos toinen kaatu niin toinen tuli varmasti niskaan ahkionsa kanssa. Yöpaikalle kun päästiin oltiin aivan puhki, mutta koska yöpyminen oli jollain suon tapaisella, jossa suopursut haisi hulluna, niin ei pystynyt nukkumaan juuri ollenkaan.

Tämän kaiken huomioon ottaen, toissa päivänä tapahtui pieni ihme - mietin ääneen miehelle, että voisi pohtia josko sitä kokeilisi talvella hiihtää läheisen golfkentän ympäri! Siellä ei olisi juurikaan mäkiä, eikä suota, eikä suopursuja, enkä laittaisi rinkkaa selkään enkä todellakaan vetäisi ahkiota perässä. Jos asiaa ajattelee näin, niin sehän voisi olla ihan ok liikuntaa jopa. En kyllä ehkä näin pelkän ensimmäisen ajatuksen (since 20 years) takia lähtisi hankkimaan suksia tms, mutta saatan antaa lajille vielä yhden mahdollisuuden tänä talvena jos löydän jostain lainasukset ja sopivan kokoiset monot.

Toissa päivänä sain kuin sainkin itteni salille vielä illalla. Viimein alkaa tuntua siltä että painot alkaa olla kohdillaan (olen tasaisesti nostanut niitä), koska eilen tuntui kivasti lihaksissa, että jotain on tehty. Eilisen liikunnat meinasi jäädä pelkkään haravointiin, mutta lopuksi lähdin vielä illalla yhdeksältä 45 minuutin kävelylle. Haravointi tuntui kyllä yllättävän tehokkaalta, kyljissä tuntui ja koska haravoin niin rivakasti onnistuin saamaan rakon käteen ja lopuksi haravasta katkesi varsi!

Viikonloppu

Ilmeisesti hyviä tuloksia seuraa aina jonkun tason herpaantuminen. Perjantaina tuli taas ei liikuntaa -merkintä kalenteriin ja tälläkin kertaa keksin ties mitä syitä miksi se sinne tuli - pääasiassa syytin sadetta. Kävin kuitenkin katsomassa kun isot miehet luistelee kaukalossa pienen mustan muoviesineen perässä, joten kaipa se penkkiurheilukin lasketaan henkisen tason liikunnaksi (no ei lasketa!!). Lauantai meni rehkien pihalla ja illalla pyöräilin siskolle katsomaan leffaa. Jotenkin tuntuu, että jos pyöräilee johonkin, jossa makaa kaksi tuntia sohvalla ja pyöräilee takaisin niin tilanne on +/- nolla..

Tänään käytiin perheen kanssa sieniretkellä Pirttimäessä ja on näköjään unohtunut partiovuosilta, että millaista ylä- ja alamäkeä se maasto siellä on. Hikeä siis pukkasi ja varsinkin kun puskin kärryissä rötköttävää Koota pitkin metsiä. Toinen vaihtoehto oli, että Koo "käveli" eli roikkui kädessäni ja välillä putsasi kädellä maata edestään, joka aiheutti sen, että minä taluttajana kuljin todella ergonomisessa asennossa.

Illalla oli suunnitelmissa lähteä vielä salille, mutta sitten huomasin että sieltähän tulee Tanssii Tähtien Kanssa! En nykyään seuraa oikeastaan mitään telkkarista, joten nyt kun kerrankin tulisi jotain mitä seurata, niin joutuu kyllä vähän taistelemaan että saa itsensä salille. Tietty salillakin on telkkari, mutta kuitenkin missaisi osan. No palaan asiaan kuinka kävi.

Ps. Tänään pitkästä aikaa käyttämäni ulkoilutakki oli yhtäkkiä liian iso!

Ensimmäinen etappi - check!

Jeeeeee!!!!! - 10 kiloa tuli täyteen ja jopa varman päälle niin, että nyt mittari näyttää X - 11 kg! Tämä siis tarkoittaa sitä, että kun mies saa vielä tiputettua yhden kilon, niin hänelläkin tulee -10 kg täyteen ja menemme Farangiin syömään! Voiskohan pöytävarauksen jo tehdä..

Tällä viikolla on tullut tehtyä aika tiukkaa settiä kyllä, sillä yhtenä päivänä raahauduin salin jälkeen vielä 7,5 km tappikävelylle. Seuraavana päivänä aamujumista huolimatta sain pyöräiltyä töihin ja takaisin. Seuraavana päivänä kävin tunnin viikottaisella kävely/terapiatapaamisessa ja eilen olin rehkimässä salilla. Viikonlopun ohjelmassa näyttäisi olevan pihahommia: juurien repimistä maasta, haravointia, maan tasoitusta ja kaikkea muuta tosi ihanaa viherpeukalohommaa, mistä mä en oikein innostu. No, eipähän välttämättä tarvi mennä salille hikoilemaan erikseen.

Tänään menen katsomaan kun pojat rehkivät laatikossa eli henkilökohtainen kauden avaus: BLUES - jyp!

Sohva

Ai kun tekis mieli jäädä pötköttämään sohvalle! Vois kattoo telkkaa ja vaan olla. Onneks oon sopinu kävelytreffit tonne sateeseen niin on pakko mennä!

Haasteita ja huijaamista

En tiedä voidaanko puhua totaalisesta repsahduksesta, koska periaatteessa n. tunnin urheilu päivässä on ainakin suunnilleen aina toteutunut ja painokin on toistaiseksi mennyt alaspäin, mutta henkisellä tasolla projekti on jotenkin kokenut kolauksen.

Olin viikonloppuna kavereita tapaamassa Turussa, mikä tarkoitti sitä, että tunnin liikunta kuittaantui tanssimalla kekkulissa Börsissä. Noh, kyllähän siinäkin sai hien pintaan ja tuli tanssittua vähän ylikin tunnin, mutta silti jotenkin harmittaa etten saanut pakotettua itseäni harrastamaan "oikeaa liikuntaa" koko päivänä. Hotelliaamiaisella oli pakko (??) antaa periksi tuoreelle leivälle ja letuille. Ei sinänsä, että ne nakit ja munakokkelikaan olisi mitään kovin laihduttavia olleet. Perjantaille taas tuli ihan ehta merkintä siitä, että olen laiska, enkä liikkunut ollenkaan. Sunnuntai puolestaan kuittaantui puolen tunnin laahustavalla kävelyllä (Koo ja Ässä oli mukana, joten vauhti oli siksi hidas). Näiden lisäksi blogimerkinnät on jääneet paljon harvemmiksi kuin alussa. Tämä kylläkin johtunee siitä, etten enää jaksa kirjoitella tänne kännykällä, kun siinä tulee niin paljon virheitä.

Tänään yritän tehdä jotain korjausliikettä ja mennä salille rehkimään tunniksi. Jos oikein haluaisi puhdistaa huonoa omaatuntoaan niin voisihan sitä mennä vielä kävelemäänkin..

Tahatonta liikkumattomuutta

Maanantaina saimme miehen kanssa kuningasidean: lähdetään Nuuksioon kävelemään ja tehdään iltapala pojille jossain keittarilla. Soitin äitinikin mukaan, sillä häntä ei pidättele mikään jos tiedossa on mahdollisuus päästä sieneen. Matkalla sattui yksi jos toinenkin muuttuja (en edes viitsi aloittaa kassajonossa edelläni olleesta haastavasta toto-kuponki-asiakkaasta) ja loppujen lopuksi kun auton nokka viimein osoitti kohti nuuksiota kello läheni jo puolta seitsemää. Jotta Koon ja Ässän iltapala ei olisi venynyt liian pitkälle, valitsimme kohteeksi sellaisen keittarin jolle pääsi nopeasti ja näin ollen illan kävelyt surkastuivat n. 10 minuuttiin. Keittarilla nuotiossa nakkeja paistava Ässä ja karjalanpiirakkaa metsän siimeksessä mutustava Koo oli kuitenkin sen verran sydäntä lämmittävä näky, ettei liikunnattomuusmerkintä kalenteriin paljoa harmittanut.

Tiistaina kuntosaleilin ja jeeeeeeee, ruoskin itseni jaksamaan 20min crosstrainerilla. Ei se edes ollut niin rankkaa, mutta kun mieli luovuttaa niin helposti, niin kymmenen minuutin kohdalla tekee vaan sikana mieli lopettaa. Tänään torstaina, kun olin taas salilla, niin tuo 20 min meni jo paljon kepeämmin ja sykkeetkin pysyi hyvällä tasolla (ei niin, että niistä mitään ymmärtäisin).

Keskiviikon viikottaisesta kävelylenkistä pitää vielä sanoa, että olen joutunut nöyrtymään tappikävelyn edessä. Ostettiin miehen kanssa teleskooppi-sellaiset ja kokeilin niitä nyt ensimmäistä kertaa ja pakko se on myöntää, että saahan niillä vauhtia kävelyyn, käsillekin hommia ja huomasinpa myös, että ryhti pysyi paljon parempana. Kyllä, olen täten myynyt sieluni tappikävelylle!

Löysä päivä ja tehokas päivä

Lauantai meni vähän plörinäksi liikunnan suhteen, koska oltiin sovittu niin paljon ohjelmaa päivälle. Kun illallisvieraat lähtivät siinä puoli yhdentoista aikaan niin en vaan saanut itseäni enää kävelemään. Sen sijaan siivosimme miehen kanssa keittiön, joten pienet sille! Lauantai oli kuitenkin sikäli kiva, että näimme paljon tuttuja.

Tänään otettiin sitten eilinen löysäily takasin ja päivään kuului pihatöitä, päiväunia, pyöräily miehen ja poikien kanssa, pieni kävelyreissu, lisää pihatöitä ja tunnin iltakävely kaverin kanssa. Eli eilisen liikunnattomuusmerkintä ehkä vähän haalistui tän päivän rehkimisellä. Tietenkin tässä kohtaa täytynee mainita että ollaan molempina päivinä syöty aamupalaksi nakkeja ja muuta epäterveellistä ja lisäksi oon syönyt tänään jätskiä ja suklaata..

Ensviikko vielä luvattu hyvää ilmaa jee, näyttää siltä että pääsen menemään pyörällä töihin ainakin joinain päivinä!

First!

Tajusin eilen illalla, että tämän päivän liikuntamahdollisuudet ovat mitättömät, sillä olen yksin lasten kanssa kotona töiden jälkeen. Normaalisti olisin varmaankin tässä tilanteessa vain todennut, että ei voi mitään ja pitänyt välipäivän, mutta uusi minäni keksi mennä aamulla poikien päiväkotiin viemisen jälkeen salille!! Tämä oli kyllä eka kerta ikinä, että saan raahattua nyt 8 kg kevyemmän ruhoni kuntosalille aamulla ennen töitä. Olo oli mahtava, sain olla rauhassa salilla (ensimmäinen kanssakuntoilija tuli vasta kun olin suorittamassa loppupyöräilyä), salin peseytymis yms tilat oli miellyttävät ja olin pirteä kun saavun klo 9.30 töihin. Työtehokkuudesta sitten taas ei voikaan kirjoittaa mitään hyvää, sillä eihän puolessatoista tunnissa kerkeä tekemään mitään kun jo pitää lähteä lounaalle!

Aamulla kävin punnituksessa ja painoa oli lähtenyt 700g. Vähemmän kuin olisin toivonut, mutta veikkaan, että olisi pyöristynyt kiloon jos olisin punninnut itseni vasta vessassa käynnin jälkeen :) Muita koottuja selityksiä on mm. se, että eilen olin siiderillä, söin iltapalan vasta kymmenen aikaan ja sorruin eilen pullaan. Joka tapauksessa, nyt on kahdeksan kiloa paino tippunut, mikä tietysti tuntuu hyvältä. Toivon mukaan kahden viikon päästä pääsisin juhlimaan -10 kiloa! Voisihan sitä kokeilla joku viikko pitää jonkun hillittömän kuntoviikon, että kävisikin kaksi tuntia viikossa liikkumassa ja katsoa lähteekö enemmän! No, ehkei nyt vielä kuitenkaan, aikaa on aika haastava löytää edes siihen yhteen tuntiin päivässä.

Kuntosalilta tulleita mietteitä motivaatiosyihin:
41. Jotta en näyttäisi laitteeseen jumittuneelta sialta kuntosalilla (etenkin se yksi jalkalaite luonnistuisi aika paljon hmm.. esteettisemmin jos en olisi näin paksu)
42. Jotta jaksaisin pidempään crosstrainerillä (ennen jaksoin kepeästi 20 min ja nyt 10 tekee tuskaa!)
43. Jotta vatsoja tehdessä liike ei pysähtyisi vatsamakkaraan vaan menisi siitä vielä eteenpäin
44. Haluan laihtua vielä ainakin jonkun verran että viitsin käydä ostamassa jotain edes vähän trendikkäämpiä salivaatteita
45. Jotta voisin mennä mille vaan jumppatunnille ilman että pitäisi ajatella että "pystynköhän mä tohon."

Väsymys

Tänään on iskenyt totaalinen väsymys tai oikeastaan jo eilen. Lähdimme eilen illalla miehen kanssa iltakävelylle kun anoppipuoli oli yökylässä ja saatoimme jättää ipanat hänen huomaansa. Kävely tuntui koko matkan jotenkin todella tahmealta ja jalat tuntui paksuilta puupökkelöiltä. Normaalisti tällainen olo siis tulee silloin kun lähtee liikkeelle, mutta se helpottaa ensimmäisen 10 minuutin päästä! No, tulipa käveltyä 40min, mutta oli harmillisen tuskaista! Siitä lähtien on nukuttanut älyttömästi ja nytkin joutuu taistelemaan että saisi pidettyä silmät auki.

Tänään olen menossa lähikuntosalille saamaan oman harjoitusohjelmani ja jos suinkin jaksan, niin menen vielä illalla treenaamaan, sillä kävelytreffini peruuntuivat.

Ruuista voisin mainita, että terveellinen ruokavalio on edelleen jatkunut hienosti ja olen onnistunut hienosti välttämään herkkujakin. Aiemmin tällä viikolla jouduin kyllä pahaan paikkaan kun kahvihuoneen pöydälle oli tuotu mokkapaloja ja suklaalevy. Molemmat tuijottivat mua herkeemättä koko sen ajan kun söin jotain terveellistä kasvispöperöä, mutta onnistuin silti kieltäytymään herkuista. Eilen taas tarjolla oli sipsiä, sippiä, karkkia, juustoja ja keksejä ja sorruin vain yhteen suolakeksiin ja palaan valkohomejuustoa. Hyvä minä!

Illalla aikaisin nukkumaan niin, että huomenna jaksan taas vaikka pyöräillä töihin!

Turhautumisia

Yleensä jos annan jonkun tällaisen projektin mennä rempalleen vain hetkeksikin, niin se myös menee. Nyt pelkään, että on alkamassa jonkun sortin repsahdus, sillä sekä perjantaille, että tälle päivälle tuli nyt liikkumattomuus-merkintä! Tänään syynä oli silkka laiskuus, vaikka tekosyylista olikin mielessä pitkä: jalassa oleva hillitön rakko on tosi kipeä - ei voi siis lähteä kävelemään, kävelykengät on muutenkin kaverilla, joten milläs kengillä kävelisi, olen nukkunut vain n. 4h viime yönä, joten kyllähän se keho tarvitsee untakin jne jne. Ihan järkeenkäypiä syitä, mutta silti itseni tuntien, ne on tekosyitä. En vaan jaksanut lähteä pyöräilemään, joka olisi jalassa olleesta rakosta huolimatta onnistunut ihan hyvin. Pitkä miinus myös siitä, että tuli syötyä vehnäsämpylää, keksi ja jätskiä..

Huomenna menen tutustumaan lähellä olevaan kuntosaliin, josko se näyttäisi sellaiselta, josta saisi vähän uusi lajeja repertuaariin. Lisäksi se antaisi ns. sadepäivän vaihtoehdon myös. Pelko ehkä on se, että se on liian fiinin oloinen paikka eikä siksi tunnu sellaiselta jossa haluaisin käydä hikoilemassa :) We will see.

Pieni kommentti vielä tähän projektiini. En ole kertonut tästä kovinkaan monelle, mutta eilisessä tyttöjenillassa puhuin asiasta kolmelle kaverilleni (joista yhdelle olin maininnut jo aiemmin). Kommentit joita sain oli ihan kannustavia, mutta se on kyllä uskomatonta miten kaikki pitää itseään esim ruokavalion asiantuntijoina. Niin kuin lihava ihminen ei voisi tietää että missä on proteiinia, hiilihydraatteja tai kuituja. Heti oltiin huolissaan, että osaanko nyt syödä oikein ja saanko tarpeeksi kuituja jos olen leivän ja pastan yms jättänyt (vähentänyt!). No, tiedän että tarkoitus on hyvä, mutta tuli sama fiilis kun aikoinaan raskaaksi tullessa kun kaikki synnyttäneet olivat neuvomassa asiantuntijoina kaikessa.

Vaihtoehtojen vähyydestä

Noniin, sorruin siis käymään vaa'alla jo tänään ja painoa oli lähtenyt viime viikosta reipas kilo, hyvä hyvä! Täten voisin ehkä siirtää ihan virallisestikin punnituspäivän perjantaihin lauantain sijaan.

Nyt kun projektia on semmoinen kuukausi mennyt, voisin kirjoittaa joitain huomioita ylös:
- Motivaatio on edelleen hyvä ja tuntuu että tällä kertaa projekti jatkuu hamaan tulevaisuuteen
- Herkkuja ei ole tehnyt juurikaan enää mieli, mutta en myöskään ole potenut huonoa omaatuntoa, vaikka herkkuja olisikin tullut syötyä
- Kevyen vaihtoehdon valitseminen on alkanut tulla luonnostaan. Tänään työlounaalla en joutunut enää muistuttaaman itseäni etten ottaisi kermaperunoita tai ihanaa, tuoretta, lämmintä leipää.
- Urheilulajeja tulisi ehdottomasti kehittää lisää. Toivon mukaan lauantain kahvakuula olisi jees!
- Ihanaa että kiloja on lähtenyt
- Luulen tai ainakin kuvittelen, että tunti liikuntaa päivässä on myös kiinteyttänyt olemustani
- Joka paikkaan sattuu koko ajan, koskakohan tää helpottaa..?
- Ruuat mitä ollaan tehty kotona on edelleen olleet tosi hyviä ja terveellisiä ja vieläkin löytyy uusia juttuja mitä kokeilla.
- Itsensä saaminen liikkeelle on välillä hieman vaikeutunut. Tuntuu, että omaa muuta aikaa kuin liikkumista ei juurikaan ole, koska lähden kävelemään tai pyöräilemään kun lapset on saatu nukkumaan ja kun tulen takaisin olen niin väsynyt että menen nukkumaan. Niin ja miehen kanssa kahden vietetty aika on ollut myös aika kuitilla, no sitten kun on -10 kg niin menemme oikein treffeille! Korjausliikkeenä pitäisi tehdä se, että menisi pyörällä töihin (tällä viikolla 0 kertaa koska alkuviikko meni oksutaudissa ja sitten oli lasten päiväkotiin viemistä ja tänään kokous keskustassa), jolloin 30min urheilua tulisi jo työmatkoissa ja silloin illalle riittäisi esim 30 min rehkimistä pihalla tms.

Urheilulajeista lisää vielä: Toistaiseksi urheilulajeinani on ollut oikeastaan vaan kävely ja pyöräily. Tämä on alkanut vähän maistua puulta tai ei edes niinkään, vaan ongelma on pikemminkin se, että pidän pyöräilystä lähinnä vain jos on joku päämäärä mihin pyöräillä ja kävelyn ongelma tällä hetkellä on se, että jalassani on hillitön rakko (ei johdu uusista ihanista kengistäni vaan päivän korkkareillakävelystä) ja selkäni on tänään myös ollut kipeä. Eilen kävin pyöräilemässä juurikin tällaista päätöntä pyöräilyä pitkin poikin ja katsoin vähän väliä kelloa että vieläkö pitää ajaa joku lisälenkki että tulee tunti täyteen. Ensiviikolle taidan varata Zumban jollekin päivälle.

Suuret housut

No niin, vatsatauti selätetty ja tunti liikuntaa päivässä tavoite saatu onnekkaasti jatkumaan, vaikka yhdelle päivälle ei nyt tullutkaan merkintää.

Tänä aamuna huomasin ilahduttavan asian, nimittäin että kesällä ostamani farkut, joita en juurikaan ole vielä käyttänyt ovat löysät päälläni tai oikeastaan liian isot! Tämän huomaa sekä reisien, että vyötärön kohdalta. Tästä tuli hyvä fiilis, vaikkakin mielessä kävi että siinä meni taas 60 euroa "huti-ostoon". No, onneksi housuja voi aina pienentää (niin, tai siis viedä äidille tai anopille pienennettäväksi)!

Tämän illan ennalta sovittu kävelylenkki peruuntui, kun kaveri ilmoitti olevansa kipeä. Toisaalta tämä oli ihan hyvä juttu, koska päkiässäni on iso ja kipeä rakko, mutta nyt pitäisi sitten saada itsensä vaikka pyörän selkään illalla, sillä työmatkakin taittui tänään autolla. Esikoinen aloittaa tänään uudessa tenavajumpassa, joten ehkä pitäisi mennä sinne kävellen tai pyörällä, jotta voisi osan päivän liikunnasta ainakin sisällyttää hyötyliikuntaan.

Yritän vielä malttaa etten kävisi huomenna vaa'alla, vaan vasta lauantaina, mutta saas nähdä :)

Laattatauti

Öö, eipä juuri muuta sanottavaa. Ruokavalio ollut ERITTÄIN kevyt tänään ja liikunnaksi voisi merkitä vatsalihasliikkeet ylösannin lomassa. Yäk!

Voihan särky, au!

Joillain urheilun myötä paikat ei enää tule kipeiksi ja lihakset kasvavat. No. Mulla selkeästi paikat vaan kipeytyy ja kipeytyy koko ajan enemmän! Siis oon pelkkä puupökkelökun yritän nousta vaikka sohvalta ylös ja tän illan kävelyllä särki polvia, nilkkoja, selkää ja joka paikkaa! Koskakohan tää kipu alkaa hellittää?

Huomenna joudun menemään autolla töihin, joten illalle täytyy kehitellä joku liikunta. Näillä kivuilla voin sanoa että se ei ole kävely, joten vaihtoehdoksi taitaa jäädä pyöräily. Pitäisi kehitellä jotain uusia lajeja. Uimisesta tykkäisin, mutta siihen ei vaan ole aikaa.

Katotaan pääsenkö huomenna ees sängystä ylös.

Urheiluvamma

Tultiin eilen mökille istuttuamme n. tunnin ensin pääkaupunkiseudun ruuhkassa. Koska päivän liikunta-annos ei ollut tullut täyteen, lähdin souturetkelle. Olin kuvitellut että reitti saaren ympäri olisi n. 5km, mutta sports tracker paljasti sen olevankin vain 3,25km ja sain vain puolentunnin urheilut merkittyä. Palkinnoksi tästä sain vielä rakon käteeni, vaikka olin pitänyt hanskoja kädessä!

Perheessä velloo tällä hetkellä vatsatauti, joten saa nähdä joudunko minäkin pikalaihdutuskuurille.. yleensä en ole näitä onnistunut välttämään.

Illalla kävelylle, toivottavasti nilkka ei vihoittele.

Lentävät kengät

Olen tähän asti käynyt iltakävelyillä (ei, en uskalla kutsua niitä vielä lenkeiksi) vaellussandaaleissa ja niistä on tullut erinäisiä vaivoja kuten päkiän hiertymistä ja toiseen nilkkaan kohdistuvaa kipua. Päätin siis, että on aika käydä ostamassa uudet lenkkarit, jotka soveltuvat kävelemiseen. Normaalisti en missään nimessä näin alkuvaiheessa kuntoiluprojektia sijoittaisi suurta summaa "välineisiin" mutta nyt ostin 80 euron kävelykengät Stadiumista. Koska päivän liikuntatuntia ei ollut vielä tehty, päätin lähteä kävelemään kun sain pojat nukkumaan. Ja siis voi täydellisyys ja ihanuus jne! Kengät oli TÄYDELLISET! Pehmeät kävellä (tuntui paljon vähemmän polvissakin), kivan näköiset, tukevat ja tuntui kuin ne olisi lähes kävellyt puolestani. Aivan eri kävelykokemus kuin aiemmin! Innostuneena kävelinkin pidemmän reitin vielä mitä olin ajatellut ja nopeammalla keskinopeudella kuin yleensä!

Tänä aamuna kävin vaa'alla taas ja painoa oli viime viikosta lähtenyt kilo. Jälleen oletin, että olisi voinut lähteä enemmänkin, mutta ehkäpä selitys löytyy siitä että viime aikoina olemme tehneet aiempia viikkoja enemmän kermapohjaisia ruokia. Tämän päivän liikunnat ajattelin illalla suorittaa mökillä soutamalla läheisen saaren ympäri! Ihan kiva saada vähän vaihtelua pyöräilyyn ja kävelyyn. Tosin olen kyllä lauantaille jo sopinut kävelytreffitkin naapurin kanssa - luvassa ilmeisesti aika rankkaa treeniä koska naapuri on selkeästi paremmassa kunnossa kuin minä. No, pitää luottaa rakkaisiin lenkkitossuihin, että ne tuplaa normaalin nopeuteni!

Turpeat nilkat

Eilen oli onneksi taas sen verran hyvä ilma (paitsi tosi kylmä aamulla!), että pääsin pyöräillen töihin. Laitoin pitkästä aikaa lenkkarit/tennarit jalkaan varvastossujen tai sandaalien sijaan ja koska töissä laiskotti, en jaksanut vaihtaa korkkareita jalkaan. Kun olin lähdössä töistä huomasin pukuhuoneessa kuinka ällöttäviltä nilkkani näyttivät - turpeilta! En ole viime aikoina kiinnittänyt niihin huomiota, mutta jotenkin nyt tennareissa ja vielä sellaisissa matalavartisissa sukissa oikein korostui kuinka paksut nilkat mulla onkaan. Täten siis lisään kohdan 41. Haluan saada sirommat nilkat!!

Työmatkaani tosiaan menee enää yhteensä puolisen tuntia, niin olen pakottanut itseni liikkumaan lisää vielä illalla. Eilen kylläkin tein lähinnä pihatöitä: pakkasin vaahteran oksia ja lehtiä yhteensä kahdeksaan jätesäkkiin. Ei mitään überraskasta, mutta tuli kuitenkin pieni hiki pintaan. Palkinto tässä ennen kaikkea oli ehkä se, että tajusin että jaksan vielä klo 20 lähteä tekemään ilman taistelua jotain tuollaista puuhaa, kun vanha minäni olisi todellakin jäänyt sohvalle katsomaan telkkaria! Sivuhuomiona mainittakoon, että vaikka ahertaisin että saataisiin meidän takapiha kuntoon, niin silti se on ihan kaamea kaatopaikka. Aivan käsittämättömän iso duuni!

Illalla menen jo viikottaiseksi muuttuneelle kävelylle kaverin kanssa. Pitänee ottaa miehen uusi sykemittari testaukseen.

Vertaistuki

Projektini vertaistukena toimii rakas aviomieheni, joka on nyt ruokavalion muutoksella tiputtanut saman verran kuin minä ruokavalion muutoksella ja tunnin urheilun lisäämisellä päivään. Aina kun iloitsen että paino on edes vähän tippunut, mieheni käy vaa'alla (vaikkei ole viikkoon urheillut yhtään) ja hänenkin painonsa on aina tippunut vähintään saman verran. Good for him, mutta alan harkita jotain toista vertaistukihenkilökseni :)

Tänään jäi sateen vuoksi työmatkapyöräily väliin, joten lähdin kuopuksen kanssa kävelylle. Kuopus nuokkui rattaissa ja mikä kävelin 6,4km ja yhteensä vähän yli tunnin. Teki kyllä hyvää, erityisesti mielelle joka on ollut viime päivinä taas vähän työmasennuksessa.

Hyvä hiki sentään!

Joo no voi perse! Pitkä postaus hävisi johnkin!!

En jaksa kirjoittaa uudestaan. Lyhennelmä: tunti zumbaa, tsiisus että oon läski (tunti omaa hikoilevaa kuvaa jumppastudion peileistä), viiden kerran sarjakortti ostettu.

2. punnitus

Jesh, taas lähtenyt 1,7kg. Jotenkin ehdin jo toivoa että olis ollut yli 2 kun ajattelin että tässä alussa tippuis nopeasti, mutta pitää olla tyytyväinen tohonkin!

Huomenns testaamaan vieläkö tykkään zumbasta!

Lissää liikuntaaa!

Huomasin tässä eilen kun kaatosateessa pyöräilin töihin (woohou!), että siinä missä alunperin viime viikon alussa pyörämatka taittui n. 25 minuutissa vanhalla ritsalla Tunturi Vip pyörällä ja vähän eri reittiä, niin nyt suhaan töihin parhaimmillaan 15 minuutissa kiitos uuden pyörän, mahdollisesti hieman kasvaneen kunnon ja nopeamman reitin. Tämä on tietenkin positiivinen asia sikäli että työmatkaan ei kulu niin paljoa aikaa, mutta nyt tajusin kauhukseni että pelkällä töihin ja takaisin pyöräilyllä en saakaan täyteen tuntia liikuntaa päivässä!

Mietin siis eilen että ilmeisesti pitää vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja käydä vielä jollain pienellä kävelyllä/pyörälenkillä vielä iltaisellakin, jotta tunti täyttyy. Aluksi kyllä teki mieli ajatella asiaa niin, että jonain päivinä on tullut sekä pyöräiltyä, että tehtyä tunnin kävelylenkki, ja se voisi kompensoida muitakin päiviä, mutta ei se taida ihan niin toimia. No, tänään työmatkapyöräilyn lisäksi aion pyöräillä vielä leffaan illalla, josta tulee toinen puolituntinen!

Viime viikon vähähiilihydraattinen ruokavalio on jatkunut edelleen, koska olo on ollut huomattavasti virkeämpi ja freesimpi. Vaikka painoa on vasta kolme kiloa rapissut (nesteitä varmaan), niin eilen olin huomaavinani että aiemmin tiukat farkut tuntuivat tippuvan päältä. Huomenna aion taas käydä vaa'alla ja toive olisi että olisi kaksi kiloa taas lähtenyt.

Sovittiin muuten miehen kanssa että kun molemmilta on lähtenyt 10kg mennään Farangiin syömään. Sitä odotellessa!

Hieman jatkoa projektin motivaatiot-listaan:
31. Haluan voida laittaa jakkupuvun tms päälle ja näyttää professionaalilta, jos sellainen tilanne tulee eteen  :)
32. Toivon että poskipäät tulee taas kivasti esiin.
33. Haluan olla esimerkkinä pojilleni
34. Haluan sitten laihempana innostaa jotain muutakin laihduttamaan/laihtumaan
35. Toivon mukaan naaman kavetessa ja kaulan "pidetessä" kaksoisleuan kadotessa hiukset näyttäisi oikeasti pitkiltä sitten kun ne joskus on pitkät. (okei, tää oli vähän sekava)
36. Voishan tota rintavakoakin olla vähän vähemmän.
37. Eilen tuli ajatus siitä, että voisin joskus tulevaisuudessa parin vuoden päästä ajatella juoksevani jonkun lenkin. Se olis aika siistiä. Meidän lähellä menis just hyvä 5km lenkkiratakin, jota nyt oon kävellyt.  Kyllä mä haluaisin joskus voida juosta.
38. Haluan päästä joskus siihen tilanteeseen, että mahdun taas hääpukuuni.
39. Jos päätetään hankkia/yrittää vielä kolmatta lasta, haluan olla paremmassa kunnossa kun olen raskaana ja tietenkin painaa vähemmän.
40. Voisin HopLopissakin kiipeillä paljon helpommin!

Ensimmäinen!

Nyt on sitten ensimmäinen punainen ruksi kalenterissa! Se siis merkkinä siitä, että en tiistaina päässyt liikkumaan tavoitteenani olevaa tuntia päivässä. Tän lisäksi kävin kaverin kanssa pakistanilaisessa syömässä ja en vaan kyennyt vastustamaan naan-leipää ja myös riisiä tuli vedettyä. Mutta siis kyllä on ihmisen luonto heikko kun puolivälissä naan-leipää jopa mietin, että pitäisköhän syödä vaan puolet, mutta ennen kuin ehdin asiaa edes sen enempää ajatella olin jo kiskaissut napaani koko leivän.

Noh, jotta tämä repsahdus ei tuntuis ihan niin pahalta niin pitää kuitenkin mainita, että olin luovuttamassa verta, mikä esti liikkumisen illalta.

Tänään aamulla tuli taas vettä kuin E:n persiestä, joten en päässyt pyörällä töihin. Onneksi saatiin logistiikkakuviot järkättyä niin, että pääsen kaverin kanssa illalla kävelylenkille ja saan päivän tunnin täyteen.

Ps. Oon aivan fiiliksissä siitä miten terveellisesti meidän perhe on viime aikoina syöny! Jee!

Viikonloppu

Miten onkin, että viikonloput on aina pahoja! Tänä viikonloppuna tosiaan tuli vähän herkuteltua myös sunnuntaina, kun vietettiin kaverin synttäreitä kakun kera. Lisäksi liikunnat jäi lyhyeen 20 minuutin pyöräilyyn, koska ilta meni työhakemusta tehdessä.

Tänä aamuna satoi kaatamalla ja olin silti jo lähdössä pyöräilemään, kunnes mies ehdotti että heittäisi mut autolla. Joten nyt on illalla pakko saada tunti täyteen jollain muulla keinolla tai joudun merkkaamaan jonkun ison miinuksen kalenteriin tälle päivälle!

1. punnitus

X - 3kg!

Jeee!

On tässä kyllä hikoiltukin ja tarkoitus on jatkaa samaan malliin.

Tänään oli kummitytön synttärit joten ei oikein viitsinyt kieltäytyä hiilariherkuista. Myönnettäköön kuitenkin, että olisihan sitä voinut vähän rajoittaa siinä kuinka paljon niitä herkkuja syö.. Oltiin lisäksi vielä kahveilla anopilla (karjalanpiirakka ja puolikas pulla) ja muumimaailmassa (vähähiilihydraattinen lounas ja frozen jogurt joka oli kyllä vähän turhaa).Tultiin takasin vasta ysin aikaan ja meinasin mennä pihatöihin vähän hikoilemaan, mutta vaihdoin sen kuitenkin sitten pyöräilyyn ja kävin 8,5km kilometrin ja olin puoli tuntia matkassa. Joko kunto on noussut jonkin verran, pyörä on tosi paljon parempi kuin vanha tai sitten matkalla oli tosi paljon alamäkeä - oli miten oli, pyöräily tuntu helpolta ja kivalta ja piti oikein tehä lisälenkkiä kun oli semmonen olo ettei tuu tarpeeksi hiki.

Onnistumistarina

Pakko merkitä tänne ylös kun löysin todella inspiroivan onnistumistarinan: http://www.suakkuna.net/suakkunoita/laihdutus.html

Jostain syystä mä saan aivan suurimmat motivaatiot ehdottomasti just tollasista onnistumistarinoista missä aidot ihmiset on onnistunu siitä mitä mä yritän! Ja tuossa yllä mainitussa blogissa oli vieläpä jotenkin niin hyvin järkeistetty koko se laihduttamisen prosessi. Me likes!

Ensimmäinen koettelemus

Eilen jäi kirjoittamatta kun oli sen verran hektinen päivä. Keskiviikkona en sitten kuitenkaan mennyt testaamaan uutta pyörää vaan kävelin reippaasti kaupalle missä sovittiin kaverin kanssa että nähdään ja josta yhdessä lähdetään kävelylle. Kävely teki kyllä tosi hyvää, vaikka jalat oli kipeät jo työmatkapyöräilystä. Keskiviikolle sain siis sekä pyöräily (10km) että kävely (7km) merkinnät, huikeeta! Kävelyssä on kyllä se hyvä puoli, että kun on hyvää seuraa niin matka menee ihan huomaamatta kun kälättää samaan aikaan. Noin 50% meidän keskustelusta tällä kertaa käsitti kylläkin esikoistemme pottakäyttäytymistä, joten ehkä enskerralle (ens ke) vois yrittää kehittää jotain vähän sivistyneempää aihetta!

Kun palasin kotiin kävelyltä päätin vielä "nopeasti" siirtää lastenistuimen vanhasta pyörästä uuteen. Tämä osoittautuikin oletettua tuskaisemmaksi episodiksi, eikä asiaa auttanut se, että satoi kaatamalla ja ukkosti ja salamoi melkein koko sen tunnin kun sähläsin tuolin kanssa.

Eilen aamulla viimein pääsin kunnolla pyöräilemään uudella pyörällä matkalla töihin ja AAAAAH! Nyt ymmärrän miksi monet tykkää pyöräilystä! Siis pyörä rullasi niin ettei tarvinnut koko ajan hiki päässä polkea ja muutenkin vaihteet ja käsijarrut ja kaikki tuntui aika luksukselta Tunturi Pop (mummun vanha) jälkeen. Laihdutus- ja painonpudotusnäkökulmasta tietenkin olis ehkä ollut parempi polkea vanhalla rääkillä..

Olin eiliselle buukannut vielä iltakävelyseuraakin, mutta oli niin outo trooppinen ilma (kosteusprosentti melkein 100) ja jalat jumissa vielä eilisestä kävelystä, että mentiinkin vaan yksille puistoon juttelemaan. Tuli silti pyöräiltyä pari kilsaa lisää.

Ja itse otsikkoon vielä, että eilen ensimmäistä kertaa hiipi pieni ajatus takaraivosta, että olishan se kiva vaan hurauttaa autolla töihin. Sain onneks painettua sen takas johonkin mielen syövereihin, mutta luulen että se tulee sieltä vielä monen monta kertaa uudestaan kun projekti etenee!

Ja wau mikä ukkonen viime yönä!

Ehkä taas pari syytä lisää:
21. Toivon että kun paino putoaa niin mun krooninen nyrjähtelevä nilkka ei enää nyrjähtelisi, tai ei ainakaan niin pahasti kuin viime aikoina.
22. Mun on pakko jaksaa juosta mun pojat kiinni jos ne juoksee karkuun tai ne pitää pysäyttää jossain kriittisessä tilanteessa!!
23. Haluan voida joskus käyttää shortseja!
24. Haluan saada sukkahousut jalkaan ilman että nousee hiki hahaha
25. Toivon mukaan pysyisin terveempänä paremmin jos olisi parempi kunto
26. Haluan että solisluut erottuu (joo, mulla on ollu aina joku fiksaatio näihin)
27. Haluan näyttää kuvissa siedettävältä niin ettei haittaa jos joku ottaa kuvan musta enkä huomaa (vetää vatsaa sisään)
28. Haluan pidemmän kaulan, joka tapahtunee kaksoisleukaa pienentämällä ja myös rintamusta pienentämällä :)
29. En halua enää kuorsata! Toivon mukaan laihdutus auttais siihenkin
30. En halua sairastua sukurasitteena olevaan diabetekseen

Oma pyörä kullan kallis

Hurraa, pyörä on saapunut kotiin. Pakko illalla vielä lähteä testaamaan sitä! Oon kyllä lähdössä kaverin kanssa kävelemään mutta voisin vaikka pyöräillä kaupalle missä sovimme näkevämme.

Tänään on taas ruuatkin menny nappiin, on tullu syötyä monipuolisesti ja kevyesti ja ehdin jopa syödä aamupalankin tänään. Aamupalat on jotenkin jäänyt kun on tullut lähdettyä niin nopeasti aamulla liikkeelle viime päivinä.

Tekis mieli käydä vaa'alla mutta yritän malttaa vielä ens viikkoon. Sitten kyllä perskeleet lentelee jos mitään ei oo lähteny!

Heräteostoksia

Tänä aamunakin pyöräilemään lähtö tuntui siltä kuin olisin aina tehnyt sitä. Melkein jo luulin etten edes hikoilisi, kunnes perillä puski päälle oikein kunnon jähi! Hyvä fiilis silti, monta päivää jo putkeen onnistunut tunnin urheilu päivässä, ihme jos ei yhtään ole paino lähtenyt kun viikon päästä uskallaudun uudestaan vaa'alle.

Lähdettiin illalla vähän kävelemään kun päätin poiketa ihan lähellä sijaitsevaan pyöräliikkeeseen jossa en aiemmin ole koskaan käynyt. Joskus olin ohimennen kurkannut liikkeen nettisivuja ja tullut siihen tulokseen että siellä myydään vaan sikahintaisia "ammattilaispyöriä". Liikkeen sisälle astuttuani minua palveli ehkä 20v pojankloppi (saattoi olla vanhempikin mutta mistä noista enää tietää) joka ei tuntunut kyllä ihan kauheasti pyöristä tietävän. Kaupasta löytyi yksi hintahaarukkaani soveltuva naistenpyörä, mutta senkin hinta oli viidessä sadassa joten olin jo lähdössä liikkeestä kunnes poika sanoi että kun kesä on jo niin lopussa niin hän antaa siihen alennuksen ja myy sen 370 eurolla. Olin jättänyt lompakkoni kotiin joten totesin että harkitsen asiaa ja palaan huomenna. Liikkeen ulkopuolella mieheni, joka alunperin hieman vastusteli jo aiemmin polkupyörähankintaa ylipäätään, totesi että pitäisiköhän se nyt ottaa sieltä kuitenkin. Tein pika-googlaukset ja marssimme miehen pankkikortin kera sisään liikkeeseen ja ostimme pyörän JEEEEE! Tai siis jossain välissä kävin pikaisesti kyllä myös koeajamassa sitä ja hyvältä tuntui. Toisaalta mikä tahansa pyörä on varmasti parempi kuin tällä hetkellä ajamani Tunturi-pyörä 70-luvulta jossa periaatteessa on kolme vaihdetta mutta käytännössä vain yksi. Poika lupasi vielä virittää pyörän kuntoon huomiselle jolloin käyn illalla noutamassa sen. Ylihuomenna pääsen siis varmaankin jo uudella menopelillä töihin!

Pikamainintana tähän loppuun täytyy todeta että on erittäin rasittavaa, että joka aamu kun lähden pyöräilemään töihin päässäni soi pikkukakkosen lastenohjelmien tunnarit..

Pyöräilyä

Ah autuutta! Löysin täydellisen pyöräreitin töihin! Matkaa kertyy sopivat 5,5km, matkalla pääsee pyörätietä merenrannassa, näkee lehmiä ja lisäks vika n. kilsa on melkeenpä alamäkeä jonka aikana saa ihanasti kuivattua hiet :) Takaisin tulin vanhaa reittiä joka koostuu pitkälti ylämäestä, mutta kun sports tracker ilmoitti tän päivän pyöräilyks 10 km niin olin kyllä tyytyväinen.

Päätettiin miehen kanssa kokeilla viikko vähähiilihydraattista ruokavaliota ja tänään ekana päivänä jo huomas että rasvaa pitänee kyllä syödä ettei heti tuu nälkä. Tänään tuli mentyä kyllä tosi kevyellä ravinnolla.

Jatkanpa vähän listausta tämän projektin motivaatioista:

11. Haluan eroon kaksoisleuasta
12. Haluan eroon polvi- ja nilkkakivuista
13. En halua että lapsille huomautetaan läskistä äidistä
14. Haluan että urheilusta tulee mieluisaa puuhaa nykyisen taistelun sijaan
15. Haluan voida joskus tulevaisuudessa, sitten kun oon laiha, nauttia vaikka suklaata ilman huonoa omaatuntoa
16. Haluan mahtua Espritin yksiin housuihin joita oon pitkään himoinnut
17. Haluan taipua paremmin eri asentoihin, if you know what I mean ;)
18. Juoksemista vois joskus olla siistiä harrastaa
19. En todellakaan halua alkaa maksaa mitään läskimaksuja lentoyhtiölle
20. Haluan mahtua pieniin paikkoihin, esim hakemaan sohvan alta sinne joutunutta legopalikkaa

Juhlintaa

Valitettavasti ei kuitenkaan mitään projektiin liittyvää juhlintaa vaan miehen isoäidin ysikymppiset jossa oli tietysti tarjolla ties mitä herkkupöperöä. Tänään ei ole tullut ihmeempää urheiluakaan harrastettua, mutta aamulla vedin ns raivosiivoomiset ja hiki kyllä lensi. Kaipa sekin lasketaan..

Huomenna olisi tarkoitus mennä pyörällä töihin, jolloin tunnin liikunnat saisi sopivasti työmatkalla kuitattua.

Aloituspaino on nyt saatu ylös, mutta kutsutaan sitä nyt vielä lukuna X ja tulevia viikkoja esim X miinus 5 kg :)

Syitä, ei tekosyitä!

Toinen päivitys vielä tälle päivälle. Näytti jo vähän huonolta sen suhteen että pääsisin tänään liikkumaan koska päätimme lähteä perheen kanssa extempore appiukon mökille. Tämä siis tarkoittaa omalta osaltani ihanaa löhöilyä kun isovanhemmat juoksentelevat lapsien perässä. Kotimatkalla sain kuitenkin ajatuksen (rasti seinään) lähteä vielä polkemaan esikoinen kyydissä pienen lenkin ja ajoin 7,5 km lenkin, puoli tuntia. Parempi kuin ei mitään.

Vaakaan on nyt ostettu uusi paristo, joten pian saan lähtöpainonkin tietoon, sekä ensi elokuun tavoitepainon.

Ehkä tähän alkuun voisin vielä aloittaa pienen listauksen syistä miksi kannattaa ja miksi haluan saada 30% pois painosta. Voin sitten aina palata näihin syihin kun jos alkaa projekti tökkiä.

1. perussyyt: terveys yms mistä aina jauhetaan, ihan tärkeitä kyllä.
2. pojat - tämän pitäisi olla suurin motivaattorini, ja onkin, sillä haluan jaksaa leikkiä lasteni kanssa ja elää pitkään heidän vuokseen.
3. en halua olla hiessä ja puuskuttaa kun juoksen kolme askelta bussiin
4. haluan olla pirteämpi
5. en halua bussissa joutua miettimään mihin kannattaisi istua että joku voisi edes periaatteessa mahtua vielä viereeni
6. haluan voida mennä poikieni kanssa linnanmäen laitteisiin.
7. haluan mahtua normikaupan vaatteisiin
8. haluan ostaa alusvaatesetin joka oikeasti voisi näyttää joltain päälläni eikä vain "tukea"
9. haluan siihen tilaan jossa en edes harkitse hissiä rappusten sijasta
10. haluan välttää sukurasitteena olevan diabeteksen

lista jatkunee seuraavassa päivityksessä..

Projektin aloitus

Aloitin eilen miinus kolmekymmentä projektini ja tarkoitus oli kirjoittaa tänne jotain jo eilen, mutta kävi ilmi ettei bloginaloitustaitoni olekaan ihan niin loistavat kuin olin kuvitellut. Tämä ajatus yrittää pudottaa kolmekymmentä prosenttia painostani lähti siis siitä että huomasin istuvani sohvalla katsomassa jenkkien Extreme Weight Loss -ohjelmaa syöden sipsejä ja mietin että jos ohjelmassa ihmiset pystyvät pudottamaan 50% painostaan vuodessa, niin ehkä minäkin voisin tehdä jonkun tason pitkän tähtäimen suunnitelman ja asettaa tavoitteeni maltillisesti vuoden päähän ja yrittää siihen mennessä saada painostani 30% pois.

Tämän päätöksen innoittamana kävin eilen mieheni ja rattaissa köllöttävän Koon kanssa kävelemässä aamulla viiden kilometrin lenkin (n. 1h) ja illalla sain vielä lähdettyä uudestaan viiden kilometrin kävelylle siskoni kanssa (1h)

Lähtöpainoni on tällä hetkellä vielä mysteeri, sillä vaakaan pitäisi vaihtaa patteri. Pistetään tämän päivän todo-listalle. Tänään siis en voi kuvitellakaan käveleväni mihinkään, koska jalat on niin jumissa, mutta jospa sitä pääsisi lähtemään vaikka pyöräilemään illalla.

Ajatukseni on siis lisätä liikuntaa elämääni, toivon mukaan tunti päivässä ja vähentää herkkuja ja pienentää annoskokoja ja syödä terveellisemmin. Suurin ongelmani on tällä hetkellä se, etten liiku tarpeeksi, joten aloitan siitä sekä jättämällä herkkuja vähemmälle.