Tänä aamunakin pyöräilemään lähtö tuntui siltä kuin olisin aina tehnyt sitä. Melkein jo luulin etten edes hikoilisi, kunnes perillä puski päälle oikein kunnon jähi! Hyvä fiilis silti, monta päivää jo putkeen onnistunut tunnin urheilu päivässä, ihme jos ei yhtään ole paino lähtenyt kun viikon päästä uskallaudun uudestaan vaa'alle.
Lähdettiin illalla vähän kävelemään kun päätin poiketa ihan lähellä sijaitsevaan pyöräliikkeeseen jossa en aiemmin ole koskaan käynyt. Joskus olin ohimennen kurkannut liikkeen nettisivuja ja tullut siihen tulokseen että siellä myydään vaan sikahintaisia "ammattilaispyöriä". Liikkeen sisälle astuttuani minua palveli ehkä 20v pojankloppi (saattoi olla vanhempikin mutta mistä noista enää tietää) joka ei tuntunut kyllä ihan kauheasti pyöristä tietävän. Kaupasta löytyi yksi hintahaarukkaani soveltuva naistenpyörä, mutta senkin hinta oli viidessä sadassa joten olin jo lähdössä liikkeestä kunnes poika sanoi että kun kesä on jo niin lopussa niin hän antaa siihen alennuksen ja myy sen 370 eurolla. Olin jättänyt lompakkoni kotiin joten totesin että harkitsen asiaa ja palaan huomenna. Liikkeen ulkopuolella mieheni, joka alunperin hieman vastusteli jo aiemmin polkupyörähankintaa ylipäätään, totesi että pitäisiköhän se nyt ottaa sieltä kuitenkin. Tein pika-googlaukset ja marssimme miehen pankkikortin kera sisään liikkeeseen ja ostimme pyörän JEEEEE! Tai siis jossain välissä kävin pikaisesti kyllä myös koeajamassa sitä ja hyvältä tuntui. Toisaalta mikä tahansa pyörä on varmasti parempi kuin tällä hetkellä ajamani Tunturi-pyörä 70-luvulta jossa periaatteessa on kolme vaihdetta mutta käytännössä vain yksi. Poika lupasi vielä virittää pyörän kuntoon huomiselle jolloin käyn illalla noutamassa sen. Ylihuomenna pääsen siis varmaankin jo uudella menopelillä töihin!
Pikamainintana tähän loppuun täytyy todeta että on erittäin rasittavaa, että joka aamu kun lähden pyöräilemään töihin päässäni soi pikkukakkosen lastenohjelmien tunnarit..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti